Pomo ehdottaa työntekijälle yrityksen kannalta tärkeää toimenpidettä, työntekijä ehdottaa toisenlaista tapaa. Asiasta keskustellaan ja katsotaan asiaa monelta eri näkökulmalta. Aika on kuitenkin kortilla. Keskusteluiden jälkeen esimies päättää kumpi käytäntö otetaan käyttöön, onhan hänen ehdottomansa toiminta-tapa on strategian kannalta tärkeä ja brandikuvan mukaista, vaikkakin pieni yksityiskohta.
Työntekijä kuitenkin lähtee kalastelemaan mielipiteitä muilta työntekijöiltä, joiden työnkuvaan tämä asia ei ihan varsinaisesti edes kuuluu. Tärkeä kokous lähtee isolla porukalla puimaan tuota kohtuullisen pientä asiaa. Esimies kokee, että asia on jo puitu ja päätetty, eikä triviaali asia olisi sellainen, josta pitäisi muiden akuuttien asioiden äärellä lähteä puimaan isossa ryhmässä kalliilla rahalla.
Esimies sanoo lopulta, että tästä asiasta ei nyt keskustella tässä foorumissa, mutta työntekijä jatkaa inttämistään julkisesti toivoen, että pomo pyörtäisi puheensa tässä julkisessa foorumissa. Voiko tämäkin olla eräänlaista pelolla johtamista?
Lopulta käy niin, että esimies sanoo tiukasti, että tästä ei nyt yksinkertaisesti keskustella tässä foorumissa. Sitten pähkitäänkin jo takahuoneessa, että miten se pomo nyt meni pelolla johtamisen puolelle.
Pitääkö ihan kaikista asioista diskuteerata, vai voiko pomo joskus sanoa tai jopa käskeä ja päättää ilman, että tulee sitten takahuoneessa kutsutuksi pelolla johtajaksi ja sellaiseksi, joka ei keskustele eikä kuuntele.
Maarika Maury. Kirjoittaja on Kissconsulting Oy:n toimitusjohtaja ja muutosvalmentaja sekä yksi Pelolla johtaminen on perseestä kirjan kirjoittajia, jonka intohimona on parantaa työelämää.
P.S. Oheinen tarina tuli esille uudistuvan Pelolla johtamisen kirjan työstössä. Mitä sinä olet mieltä? Onko tarinassa pelolla johtamista.
