Kiireen syyjuuret ovat monenlaiset, siksi siis kiireen kitkentääkin pitää katsoa monelta eri näkökulmalta. Jotta jotain voi kitkeä täytyy ymmärtää, mistä on kyse. Ensin on ymmärrettävä, miksi hoppu on vallannut tekemisemme.
Kiire kuuluu kulttuuriimme ja leviää suoranaisena tartuntatautina. Kiireestä on tullut tapa elää ja osoittaa omaa merkitystään ja tärkeyttään. Miksi sitten joku haluaa näyttää kiireiseltä? Ehkäpä kiireen avulla yritetään todistaa, että on arvostettu. Kiireinen tapa elää, liikkua ja puhua jää myös ikään kuin päälle silloinkin, kun sitä ei tarvita. Vapaapäivänä tuleekin aikataulutettua saunan lämmittäminen ja ruoan ja valmistaminen ja kotityöt hengästyttäväksi projektiksi. Kiire muistuttaa tartuntatautia silläkin lailla, että se on usein yhteisöllistä; yrityksen arvomaailma ja asioiden organisoimistapa saa kaikki pinkomaan pää viidentenä jalkana. Pelolla johtava pomo ei edistä asiaa.
Tunnelmien ja arvomaailman vaihtumisen muuntumisen voidaan onneksi nähdä sosiaalisessa mediassa. Kuvat levosta, ilosta ja lomasta herättävät usein enemmän tykkäystä kuin raatamisen kuvaukset. Virran täyttävät lehtiartikkeleita hyvinvoinnista, unesta ja kiireen kitkemisestä. Me emme enää halua tätä viheliäistä hoppua.
Käytännössä kuitenkin suuri osa ihmisistä kokee työelämässä kiirettä ja stressiä. Kiirettä saattaa syntyä arjen pyörteissä hölmöiksi muotoutuneista käytännöistä, organisoinnin epäkohdista ja siitä, miten teemme asioita. Kiirettä tulee tehottomasta ajan käytöstä. Ajankäyttöä ei suunnitella tarpeeksi hyvin, ja silloin tehdään vääriä asioita vääriin aikoihin väärällä tavalla. Aikavarkaat haukkaavat aimo annoksen päivistämme, kun käytämme vahingossa ö-mapin pölyttämiseen puoli päivää ja tartumme top-listaan vasta iltapäiväkahvin jälkeen. Kiireen kitkeminen on vakava asia ja vaatii systemaattista otetta työtapoihin moninaisten vaatimusten ja virikkeiden keskellä, jotta uudenlaiset tavat saadaan selkäytimeen.
Kiire syntyy usein ulkoisista asioista. Kiirettä syntyy ympäristön vaatimuksista ja velvollisuuksien täyttämisestä. Monesti nähdään tilanteita, joissa työn odotusten ja toteuttamismahdollisuuksien suhde on täysin epärealistinen, joskus suorastaan surkuhupaisa. Täyteen tungetut strategiat ja kehitysprojekti ja hankeviidakot täyttävät työpäivät niin ettei aina arkeakaan ehdi hoitaa. Paljon tehdään mutta usein ei saada asioita loppuun ennen kuin uusi projekti valtaa työpöydän ja -päivän.
Kiire johtuu usein suunnan puutteesta. Tämä koskee sekä yrityksiä ja organisaatioita sekä jokaista ihmistä. Ehdimmekö miettimään elämän tärkeitä asioita ja toiveita työlistaa suorittaessamme. Velloessamme tekemisen paljoudessa unohdamme usein, millaisia me todella olemme ja mitä ihan oikeasti haluamme. Kun meillä ei ole suuntaa, teemme helposti vähemmän tärkeitä asioita. Myös yrityksen suunnan puute kertautuu jokaisen sen työntekijän arjessa.
Joskus on syytä myös katsoa syvemmälle sielun syövereihin. Kiire aiheutuu kuitenkin usein perimmiltään sisäisistä syistä, joita voivat olla erilaiset pelot, sitkeät uskomukset ja jumiutuneet asenteet. Uskalletaanko tehdä mitä oikeasti halutaan, uskalletaanko sanoa ei, uskallanko jättää jotain tekemättä, jotta aikaa riittäisi tärkeämpää. Uskalletaanko antaa jonkun muun tehdä sen, minkä itse osaisimme mielestämme paremmin. Joskus on hyvä miettiä kenen elämää on elämässä.
Maarika Maury.
Blogi pohjautuu Hoppu on Hanurista kirjaan. Hoppu on Hanurista, 12 askelta kiireen kitkemiseen. Maarika Maury, Jaana Tuomila, Tuomo Meretniemi, 2018, Kirja auttaa kiireen kitkentäoperaatiossa.
