Kaikki haluavat olla onnellisia. Suomessa, joka onkin hiljattain tituleerattu jo toiseen kertaan maailman onnellisimmaksi maaksi, ainakin olosuhteiden valossa. Olemme maailman onnellisimpia, vai olemmeko? Mitä sitten on onnellisuus ja miten sen voi saavuttaa? Tästä osaa meille kertoa onnellisuustutkija Emma Seppälä.
Stanfordin yliopiston psykologian tohtori Seppälä luennoi suomalaisille onnellisuuden, läsnäolon, myötätunnon ja tunneälyn merkityksestä työelämässä Work goes happy -tilaisuuden iltagaalassa ja herätteli ajattelemaan onnellisuuden merkitystä niin työssä kuin yleensä elämässä.
Onnellisuuden käsite ei suinkaan ollenkaan yksiselitteistä ja erilaisissa kulttuureissa onnellisuus saatetaan nähdä hyvinkin eri tavalla. Esimerkkinä Seppälä kertoo amerikkalaisesta kulttuurista, jossa onnellisuus on usein vahvaa innostuneisuutta ja kokemuksellisuutta. Sen sijaan vaikkapa Kiinassa onnellisuuden kokemusta kuvataan tyyneyden tilalla. Suomessa onnellisuus mielletään usein siihen, että ollaan tyytyväisiä arkeen.
Seppälän mukaan onnellisuus voidaan jakaa kahteen erilaiseen, hedonistiseen ja altruismiin perustuvaan onnellisuuteen. Hedonistisen onnellisuuden kokemukset ovat ulkoisia ja usein aistillisia nautintoja. Työinnostuskinyhdistyy useinjännitykseen ja kovaan tekemiseen. Se jättää kuitenkin elimistön jatkuvasti stressaantuneeseen taistele tai pakene–tilaan. Hedonistista onnellisuutta etsivien ihmisten elimistössä on usein korkea tulehdustila, silloinkin kun he kokevat itsensä onnelliseksi.Mielihyvään perustuva onnellisuus katoaa aivoista nopeasti eikä kestävää onnellisuuden tunnetta saavuteta. Kun aivot ovat silti ehtineet kokea pienen piirun onnellisuuden huumaa, aivot haluavat aina vain lisää.Tällä mekanismilla syntyvät myös lyhytaikaisen onnellisuuteen tähtäävät addiktiot.
Pysyvämpää onnellisuutta tuottavat kokemukset perustuvat enemmän toisten ihmisten auttamiseen, ilahduttamiseen ja merkityksellisyyden tunnetta antaviin kokemuksiin. Fysiologisissa tutkimuksissa on huomattu, että elimistön tulehdustilakin on matalampi sellaisilla ihmisillä, joiden onnellisuus perustuu muiden auttamiseen.
Onnellisuus tuo menestystä eikä menestys onnellisuutta
Yleinen harhaluulo meillä on, että sitten kun on saavuttanut mitä haluaa, niin onnellisuuskin tulee sen myötä. Usein saavutuksia mitataan rahassa, tutkinnoissa tai menestyksessä ja materiassa. Helposti juoksemme koko ajan jonnekin ja yritämme tehdä jotain erityistä tullaksemme onnellisemmaksi. Nykypäivän ihmisellä on jokin perustavanlaatuinen väärinkäsitys, että tullakseen onnelliseksi pitää ensin raataa ja kärsiä.
Tutkimusten mukaan tämä menee toisin päin. Ne ihmiset, jotka ovat onnellisempia, menestyvätkin paremmin. Uhrautuvassa ja raatavassa työotteessa ollaan myös todellisuudessa vähemmän tehokkaitaMyös työpaikoilla kannattaa vahvasti satsata onnellisuuden kokemuksiin, koska onnellisuus siivittää myös yritysten menestystä.
Stressi on tarttuva tauti
Jatkuva stressi yksinkertaisesti syö ja kalvaa elimistöä, samalla myös onnellisuutta. Pieni määrä stressiä ei haittaa, mutta jos se yltyy krooniseksi, se vaikuttaa ihmisen toimintoihin ja elimistö on jatkuvassa tulehdustilassa. Tilanteessa missä yöunet menevät, vaikuttaa se kaikkeen tekemiseen.
Hyvä olisi muistaa, että tunnetilamme, vaikuttaa myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin niin työssä kuin vapaa-ajalla. Kehomme on paljon viisaampi kuin ajatuksemme, eli vaikka pahaa oloa aktiivisesti ei näyttäisikään ympäristölleen, muut silti tunnistavat sen alitajuntaisella tasolla. Pahantuulisen pomon läheisyydessä syketasotkin nousevat. Vaikka pomo käytöksen tasolla hallitsisi tunteensa, nostattaa pomon stressitaso muun työyhteisön riskiä sairastua sydänsairauksiin. Stressaantunutta oloa saatetaan aaltomaisesti levittää myös ihmiseltä ihmiselle ja kodista kotiin. Se on siis varsin tarttuva tauti.
Haluammeko siis olla ympäristömme saastuttaja vai ilostuttaja? Olemmeko valo vai syttyykö valo vasta kun tulemme huoneeseen?
Onnellisuus ei ole ikävien asioiden puuttumista
Onnellisuus ei ole riippuvainen siitä, että tapahtuuko ikäviä asioita. Ikäviä asioita ei voi välttää mutta niihin suhtautumisen voi valita.
Ikäviin tunteisiin, kipuun, suruun, onnettomuuteen ja häpeään suhtaudutaan eri kulttuureissa varsin eri tavoin. Amerikkalainen kulttuuri haluaa peittää ikävät tunteet ja ikävät asiat ja toimii ikään kuin niitä ei olisi olemassakaan ja jos onkin siihen on olemassa parannuspilleri. Kehitteellä on ollut jopa yksinäisyyspilleri, Seppälä hämmästelee. Toisissa kulttuureissa ikävät asiat ovat sallitumpia ja niistä voidaan puhua ja niitä voidaan ilmaista. Peittely aiheuttaa harmia mutta ei ikävään pidä jäädä vellomaankaan.
Seppälä muistuttaa, että meille tapahtuu noin kolme kertaa enemmän positiivisia asioita, kuin negatiivisia. Silti meillä on taipumus jäädä vellomaan siihen ikävään, oli se sitten epäonnistuminen tai ikävä kohtaaminen. Ja negatiiviseen tarttuminen ja sen muistelu vaikuttaa tunnetilaamme. Kannattaa siis kiinnittää huomio enemmän hyviin asioihin ja olla kiitollinen, Seppälä muistuttaa. Positiivisuus ei ele vain hömppää, se tutkitusti lisää onnellisuutta.
Merkityksellisyys tuo onnellisuutta, mutta mitä sitten jos työ ei yksikertaisesti tunnu merkitykselliseltä. Seppälä neuvoo, että jokainen voi lisätä itse jokapäiväiseen elämäänsä merkityksellisyyttä lisääviä tekoja, esimerkiksi olemalla hyvä, kuunteleva ja auttavainen työkaveri ja luoda positiivista ilmapiiriä työyhteisöön tai palvella paremmin asiakasta.
Onnellisuuden työkalut ovat helppoja ja ilmaisia
Onnellisuuden työkalut ovat melko helppoja ja ilmaisia Seppälä neuvoo. Tässä on oma ongelmansa, koska helposti keskitytään konkreettisiin asioihin, joita voi myydä ja ostaa.
Onnen löytämisessä auttaa pysähtyminen ja ymmärrys nauttia pienistäkin asioista. Onni löytyy elämään aineettomista asioista: hymystä, ystävällisyydestä, kiireettömästä hetkestä, läsnäolosta tauoista sekä yksinkertaisesti hengittämisestä. Onnellisuusharjoituksista paras ystävällisyys, se ei maksa mitään, mutta vaikuttaa positiivisesti sekä itseen että työympäristöön ja muihin ihmissuhteisiin.
Kirjoittaja Maarika Maury ja inspiraattorina onnellisuuden etsinnässä on Emma Seppälä
