Majoitun pienellä paikkakunnalla pieneen hotelliin. Palvelu ei ihan pelaa. Nurkat ovat nuhjuisia ja sampoopurkit näyttävät huutavan: ”koti säästökampanjalla – viimeisiä viedään”. Hotellihuoneeni nuhjuisuus ja sängyn raosta löytynyt puolikas hedelmäkarkki olivat saaneet minut hieman vauhkoksi. Mielikuvitus alkoi lentää kuin kauhuleffan jälkeen iltasaunassa. Olin varma, että olin saanut saunaseurakseni käytetyn tamponin. Järkyttyneenä vetäydyin tuosta intiimihygieniatuotteen irvikuvasta niin kauas kuin lauteilla pääsin. Shokista hieman toivuttuani uskaltauduin kuitenkin taas lähempään tarkasteluun: narun päässä killuva kuvatus olikin miltei loppuun kaluttu narun perässä roikkuva tervasaippua.
Myönnän kyllä, että olen itse jo lapsuudesta oppinut ”kalua kaikki loppuun – tiristä viimeinenkin pisara” -mentaliteetin. Meillä eivät ruoantähteet jääneet lautaselle, voirasiasta raavittiin viimeinenkin nokare tarkasti talteen ja shampoota jatkettiin vedellä, ettei vaan yhtään pisaraa tätä kallista eliksiiriä jää purkin pohjalle. Olkoon kulttuuria, olkoon historiaa, pula-ajan perua ja agraari-Suomen jäänteitä. Mutta sopiiko tämä asenne hotelliin? Tamponin muotoisen tervasaippuan lisäksi niin huoneessa kuin saunassa oli useita tuollaisia venytettyjä shamppoo kokemuksia. Pyyhkeet ovat niin viruneita, etten edes omalla mökilläni sellaisia käyttäisi.
Ei sinne saunaan ollut helppo päästäkään. Hotellissa oli majoittuneena kolme henkilöä. Saunavuorot jettiin miesten ja naisten välillä. Olin ajatellut, että saunon ennen miehiä. Työasiat painoivat kuitenkin päälle ja sauna jäi. Ajattelin, että kipaisenpa sitten miesten jälkeen vielä vähän lämmittelemässä jälkilöylyissä. Ovi on kuitenkin visusti kiinni kello yhdeksän. Kysyn ystävällisesti, että saanko vielä vähän käydä pesulla ja saunassa ja lupaan laittaa itse paikat siistiksi ja sulkea oven. Kysymykseni oli ilmeisesti pyhäinhäväistys, koska saan kauhean läksytyksen: tiukkaan äänensävyyn minua ripitetään siitä, että naisten sauna on kello 19-20 ja miesten kello 20-21.
Ruokalista oli tuhtia äijäruokaa. Pihvi ja makkara eivät maistuneet, joten siirryn silmäilemään yöruokalistaa. Sieltä löydän yhden sopivan sapuskan eli piirakat. Kysyin, saanko tilata tältä listalta. Ei onnistu, kun on yöruokalista eikä ole vielä yö. Hotellin virallinen ”yö” on kuitenkin alkamassa jo tunnin päästä, ja epäilemättä piirakoitakin on jo jääkaapissa odottamassa. Mutta sääntö on sääntö.
Kohtelun perusteella puolityhjään hotelliin ei ilmeisesti kaivata uusia asiakkaita. Tai ainakaan eivät tunnu kaipaavaan hyvää asiakaspalautetta tai innostunutta sometusta hyvän palvelun ja joustavuuden tiimoilta. Fiilis oli ylipäätään se, että asiakas on ennemminkin rasite kuin ilo. Ja varpaillaan sai muuten kulkea, ettei vain häirinnyt ärtyisiä ravintolanpitäjiä.
Yritämme ehdotella ystävällisesti rupatellen hotellinpitäjälle pientä ”kasvojen pesua” ja ”lipunnostokohotusta”, mutta hän toteaa ykskantaan, että heillä on ihan tietynlainen asiakaspiiri. Sellainen joka arvostaa laatua ja haluaa maksaa siitä maksaa siitä enemmän.
Olimme mykistyneitä.
Maarika Maury- Kirjoittaja vieraili kollegansa kanssa, pienehkössä hotellissa ja toivoisi, ettei vastaavia kokemuksia olisi kenelläkään vierailijalla. Kunnan maine ja matkailumaine rakentuu vahvasti myös paikkakunnan hotelleista.
Comments are closed.