Taas on menossa tämä sotekeskustelu. Tuleeko maakuntarakenne vai ei? Mutta onko sittenkään kyse rakenteista tai mitoituksista, tai siitä, kuka maksaa palkan? Jos saadaan yksi kiukkuinen hoitaja lisää tupakkahuoneeseen, ei se välttämättä paranna palvelua tai jos ei saada koko työyhteisöä kyseenalaistamaan ja ideoimaan uudenlaista toimintatapaa saadaanko sittenkään säästöjä.
Jouduin itse viime viikolla sairaalan päivystykseen. Kun sydänfilmiäni ihmeteltiin kipukohtauksen jäljiltä, taisin olla siinä vaiheessa jo vähän paremmassa hapessa, kun ehdin samalla katsella toimintaa kehittäjän ja palvelumuotoilijan silmin.
Ehdin nähdä kohtuullisen hyvääkin kommunikaatiota ja rauhassa neuvottelevan lääkärin. Pääsin nopeasti sisälle ilman mutkia ja minua kyllä kohdeltiin ihan kohtuullisen hyvin ja hoito oli ihan asianmukaista ja ammattitaitoisen tuntuista. Mutta samalla näin myös yllättävän paljon asiakkaan tylytystä, kaaosta, kiirepuhetta, kiroilua, kadonneita lääkekaapin avaimia, väärässä paikassa olevia tavaroita, sotkuisuutta, viestimättömyyttä, puhumattakaan siitä, että en tosiaan olisi halunnut nähdä hoitajan vilahtavaa persvakoa.
Jotenkin tuli myös tunne, että koronastakaan ei oltu riittävästi puhuttu tässä yksikössä, kun minulle annettavat välineet, kuten kupit ja kipot annettiin aina ilman mitään suojauksia. Tunne oli, että kädet olivat olleet ties missä ennen tätä.
Suurin osa parannusajatuksista, jotka sain aikani kuluksi listattua, olisivat edukkaita. Kahden eri hoitajan hieman erilainen äänensävy saman asian äärellä teki todella ison eron palvelukokemukseen, jonkinlainen lean-operaatio parantaisi paljon toimintaa, tavarat oikeilla paikoilla tai selkeä ideoiden keräys ja toteutus, jotta saataisiin sujuvuutta ja kustannustehokkuutta parannettua. Viestinnän lisääminenkään ei ole kallista. Kun olet seitsemän tuntia maakuullasi tietämättä, mitä on tapahtumassa, tarvitaan toki kärsivällisyyttä sen sijaan, että joku väliin kertoisi, että pahoittelut, että vielä kestää useamman tunnin. Etsiskelin jälkeenpäin. paikkaa, minne voisin idealistani antaa. Ei löytynyt.
Helposti tulee livautettua tekosyy, että kiireen keskellä ei ehdi kehittää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kustannustehokas ja välittävä kulttuuri eivät ole toisiaan poissulkevia ja että uudistamalla ja yksinkertaistamalla kiirekin taltutetaan.
En malta olla jankuttamatta, että kaikki lähtee liikkeelle yksinkertaisesta strategiasta eli muutostoiveesta, jonka kaikki ensin tietävät ja sitten sen mukaan myös toimivat sen mukaan. Johtamatta tämä ei tämä tapahdu, mutta selkeän muutospolun ja pitkäjänteisen johtamisen avulla halutut muutokset mahdollistuvat.
Maarika Maury on Kissconsulting Oy:n toimitusjohtaja, jonka lusikka on livahtanut sotesoppaan.
Maarika Maury, Jaana Tuomila ja Juha Valkamo ovat kirjoittaneet Lusikka sotesopassa, reseptejä kulttuurimuutokseen -kirjan, joka tarjoaa reseptejä aidolle kulttuurimuutokselle terveydenhoitoalalla. Samat reseptit toimivat myös muissakin moninaisissa toiminnoissa.
Linkin alta tai hyvinvarustetuista kirjakaupoista voi tilata kirjaa.
https://holvi.com/shop/H1MrJ4/product/6f7d8b028c1ecdc29a3087ac74be69b8/
Maarika Maury 050 5900 412 maarika@kissconsulting.fi
Jaana Tuomila 0440 633 336 jaana.tuomila@kissconsulting.fi
Juha Valkamo 0400 703 663 juha.valkamo@kissconsulting.fi
