Kiireisen syömisen, pikalounaiden tai niiden väliin jäämisen keskellä hauan, että jouluateria olisi pitkä ja harras, sellainen italialaistyyppinen. Pöydässä syödään pitkään ihania alkupaloja, pidetään taukoa ja jutellaan. Kun ruoka on tasaantunut, voidaan siirtyä pääruokaan ja taas sitten taas pitkän ajan kuluttua herkuttelua jatketaan jälkiruoalla.
Olen minä sellaisissakin joulupöydissä aterioinut, jossa pidettiin ennätyskirjaa, miten nopeasti saadaan ruokailu hoidettua. Ennätys taisi olla 23 minuuttia. Yritin ystävällismielisesti muuttaa traditiota laittamalla lanttulaatikon tahallaan liian myöhään uuniin saadakseni pidemmän tauon alkupalan ja pääruoan väliin. Sain tästä kyllä noottia.
Ruuan laittokin saa jouluna olla hidasta. Imelletty perunalaatikko ottaa aina aikansa, puhumattakaan Strömsjön maksapateesta.
Monesti rauhallisemmankin ruuan jälkeen joululahjojen avaamisessa tapahtuu jossain jouluseurueissa kiireisyyden puuska. Äkkiä on päästävä omien lahjojen kimppuun, ja nopeasti ne ovatkin riivitty auki. Tässäkö se nyt oli, hämmästelemme hetken kuluttua?
Lapsuuteni joulussa meillä oli lahjojen, jaossa traditio, joka teki lahjojen saamisesta ja antamisesta erityisen nautinnollisen kokemuksen. Tässä traditiossa jokainen lahja avattiin erikseen koko seurueen seuratessa. Tähän ei kuulemma mukulat pysty, olen kuullut monesti sanottavan. Harvoin aikuisetkaan, puhumattakaan tyttärestäni, joka ei ole perinyt tätä odottamisesta nauttimisen taitoa vaan avaa lahjat jo ennen jouluaattoa. Uskallan olla eri mieltä lasten odottamisen taidosta
Olin itse joulujen lapsikatraasta vanhin ja meillä homma meni niin, että aina nuorin sai aloittaa. Näinpä siis minä sain olla lapsista viimeinen. Aina uuden serkun syntyessä odotusaika piteni. Samalla kuitenkin odotuksen jännitys parani. Sisarusten ja serkkujen avatessa lahjojansa odotin omaa vuoroani jännittyneenä, mutta samalla iloiten toisten saamien joululahjojen tuomasta riemusta. Avaan myös lahjat erityisen hitaasti. Tämä odottamisen taidon nautinnollisuus on säilynyt lapsuudesta tähän päivään asti. Jätän aina jännittävimmät lahjat ja ne, joista ei arvaa, mitä niissä on, myös viimeiseksi.
Kärsimättömille paketin avaajille, on variaatio, että jokainen avaa vuorollaan yhden paketti. Kaiken kaikkiaan kyse on nautinnon lisäämistä hitaudella, ja yllätyksellisyydellä ja toisten ilon jakamisella. Vahva suositus.
Hitaudesta ja odotuksen innostuksesta voidaan ottaa koppia myös arkeen. Kokeile tehdä asioita hitaammin, nauti odotuksesta ja itse tapahtumista uudella tavalla. Niinikään vahva suositus.
Tänä vuonna en ole perheen kesken vaan ensimmäistä kertaa elämässäni vietän yksin joulua Australian reissullani, mutta kyllä minä itsellenikin kaikesta huolimatta imellän perunalaatikon, hitaasti ja rauhallisesti. Tänä vuonna kokeilen, miltä tuntuvat skype-seurapelit ja skype-lahjojen avaaminen.
Rauhaisaa ja nautinnollista joulua.
Maarika Maury. Kirjoittaja kannustaa hoputtomaan arkeen ja juhlaan ja rakastaa jouluja ja joulun hidasta tunnelmaa.
Comments are closed.