Talonrakennusurakka on vihdoinkin lähdössä liikkeelle. Ensimmäinen ja oletettavasti helpoin osuus olisi vanhan talon purku.
Olin jo odotteluvaiheessa tehnyt laajaa kartoitusta purkufirmoista. Hintahaitari vaihteli, jotkut pyysivät melkein enemmän kuin uuden talon hinta ja halvimmat olivat taas niin halpoja, että otsaluussa jo uumoilin, että mahdetaankohan asbestitöitä suorittaa asianmukaisesti tai että piilotettaisiinko vanhan talon perustat jonnekin metsän uumeniin. Yksi tonttia katsomassa käynyt kaveri jäi jo tutustumisreissulla autolla jumiin ja oli oppinut kansainvälisenä kaverina suomenkieltä sen verran, että osasi sanoa ”voi vitu”, kun en osannut neuvoa, missä olisi hiekkaa. Tarjouksen osalta asia jumittui samoin kuten hänen autonsakin.
Tarjouspyyntökierrokselta karsiutui jäljelle kaksi ehdokasta. Yksi vaihtoehdoista näytti tehokkaalta ja hinta kohtuulliselta ja toteutus nopeampi kuin monella muulla. Purkuhommiin menisi noin viikon verran isolla ja järeällä koneella. Etsin kuitenkin vielä oman paikkakunnan toimijaa. Nettisivulta löytyneen informaation perusteella selvisi, että pätevältä tuntuneen yrittäjän erikoisosaamisena olisi asbestipurut kuten muutkin purkutyöt. Toimija ehdotti tuntihintaa vakuutellen sen edullisuutta. Olin silti kiinteän tarjouksen kannalla. Suosisin kuitenkin mieluummin oman kylän toimijaa, varsinkin, kun jätteet kumminkin tuotaisiin Forssan jäteasemalle. Ehtoni oli, että aikataulussa pysytään ja hinta sai olla maksimissaan sama, mitä toisella oli kiinteänä hintana. Viikon sijasta annoin toteutukseen kolme viikkoa aikaa. Keskustelimme tiukasti aikataulun tärkeydestä. Jos pieniäkin poikkeamia olisi, niistä pitäisi ilmoittaa saman tien, koska seuraavat työvaiheet ja tekemiset oli ketjutettu huolella. Pääsimme yhteisymmärrykseen.
Tekijä oli oma-aloitteinen ja ehdotti, saisiko hän tehdä myös puiden kaadon. Vastasin, että kyllä se sopii. Tästä sovittiin erillinen hinta.
Kolmen viikon päästä työmaa näytti edelleen kaaokselta. Urakoitsija piipitti, ettei ollut ehtinyt tehdä enempää, kun oli sitä ja tätä ja tuota aikaa työlle oli vain iltaisin ja viikonloppuisin. Mitä hittoa! Olinhan varta vasten varmistanut ja painottanut aikataulussa pysymisen merkitystä. Eikä mistään ilta ja viikonlopputöistä ollut puhuttu halaistua sanaa. Eikä puun puutakaan ollut vielä kaadettu.
Kun lopulta puiden kaatamisen aika tuli, urakoitsija mietiskeli portinpielessä, että onkohan sahanterä kunnossa. Olettaisi jos oli ilmoittautunut metsuriksi, että olisi tarkistanut työkalut ennen työn aloittamista.
Aikaa kului ja kului ja työmaa vain kesti ja kesti Sain välillä viestejä, että homma olisi viimeistä kuormaa vaille valmis, vaikka todellisuudessa koko talon perusta pönötti vielä pystyssä.
Kun purku-urakka oli kestänyt jo lähes viisi viikkoa ja työmaalla hommat oli vasta puoliksi tehty, alkoi otsapanta kiristyä ja piti mennä jo vahtimaan vierestä sekä mennä itse auttamaan. Olihan ketjun seuraava tulossa pian maaurakointia tekemään.
Urakoitsijalla oli purkutyössä alihankkija , joka tunnusti häpeävänsä tulla työmaalle, koska kaikki hänen mielestään oli hoidettu hölmösti. Hänelle oli luvattu apukäsiä ja purkulavojakin piti olla, joille olisi voinut heti erotella kivet ja puutavaran. Lavat olisivat olleet käyttökelpoisia ja työn etenemisen nopeuttajia. Nyt tuli moninkertaista turhanpäistä siirtelyä ja kustannusten kallistumista, kun pääurakoitsija yritti hölmöyksissään säästää joka käänteessä. Konekaan ei sitäpaitsi ollut yhtä iso kuin luvattu.
Homma rupesi pahenemaan. Alihankkijana toiminut Martti rupesi olemaan huolissaan rahoistaan. Pääurakoitsija oli ehdotellut jo kuitittomuuksia, betonin piilottelua ja muita laittomuuksia ja esittänyt juuri perustetun virolaisen firman toimijaksi, josta kyllä myöhemmin löytyi varoitteluita.
Aliurakoitsia alkoi epäillä, että onkohan tällä edes lupia asbestinpurkuun ja maksaako hänelle ikinä senttiäkään. Ihmettelin aliurakoitsijan kommenttia, koska kyllä pääurakoitsijan nettisivuilla mainitaan, että päätoimena on nimenomaan asbestipurku ja muut purkutyöt. Vastuullisen toimijan logokin komeili urakoitsijan kotisivuilla. ”Saahan sen sinne vaikka vain vetämällä”, aliurakoitsija tuhahti kyynisesti.
Aliurakoitsija osasi kertoa, että firmalla tuntuu toistuvasti löytyvän aina kaikenlaisia selityksiä. Tällainen epämääräinen toimintatapa alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun Martti oli yrittänyt pyytää edes muutaman satasen ennakkomaksua, oli urakoitsija tullut työmaalle ja kertonut, ettei ollut yhtään rahaa, koska lomamatka oli juuri maksettu. Ihmettelimme, kuka ylipäätään lähtee lomalle, jos ei ole edes varaa maksaa sovittuja töitä. Pääurakoitsija närkästyy ja vetää herneet nenään, kun alihankkija on yrittänyt tivata maksua tehdyistä töistä. Sovittu puunkaato sitten jää tyystiin tekemättä siinä ja irrotetut takat jäivät pihamaalle töröttämään.
Alihankkija huolestuu tässä vaiheessa rahoistaan ja jättää työmaan keskelle koneensa ja sanoo, että mitään ei tapahdu, ennen kuin rahaa on tullut. Kone ei siirry, saati että saisin mitään jätteenkäsittelypapereita. Alihankkija on sitä mieltä, että minun pitäisi maksaa hänelle suoraan. Yritän kertoa, että ilman sopimusta ja pääurakoitsian lupaa en voi, muutenhan joutuisin maksamaan kahdesti koko homman.
Aliurakoitsija huomannut selvitellyt, että pääurakoitsija liikuskelee autolla, jonka kilvet kuuluivat jollekin ihan toiselle autolle. Siis kuvainnollisesti – jos auto on Audi, niin kilvet on Toyotan. Peräkärry oli sentään omissa nimissä, mutta sekin oli jäänyt katsastamatta.
Nyt alkaa minuakin jo todenteolla huolestuttaa.
Kun lopulta rupesin tutkimaan asiaa tarkemmin, ei sen nimistä firmaa, jonka hän oli antanut tietooni löytynyt lainkaan. Annetulla y-tunnuksella löytyi aivan toinen firma ja toimiala: koirien trimmausta! Liikevaihtokin toimialan mukainen eli kaksituhatta euroa. Herranen aika. Enhän minä voi mennä uskottavasti kaupungin virastoon kertomaan, että olin tilannut koirien trimmausfirmalta asbestipurun.
Selvisi, että se alkuperäinen yritys, jolla henkilö oli mainostanut palvelujaan, ei ollut ainakaan kyseisen henkilön omistuksessa, vaikka yhteydenottopyyntö meni automaattisesti kyseiseen osoitteeseen ja sähköpostikin tuli tämän firman nimissä.
Yritän maanitella porukoita viemään homman loppuun, että maanrakennusurakoitsija pääsisi työmaalle. Luojan kiitos en ehtinyt sakilta tilata myös maanrakennusta. Tässä vaiheessa on täysi selvyys, että asiasta ei olisi tullut loppua ikinä, mutta mitenpä sitä olisi osannut asiantuntematon arvioida kauniitten sanojen ja hienojen nettisivujen takaa.
Minäkin alan tässä vaiheessa oikeasti huolestua, että onko kaverilla edes lupia. Monitoimiyrittäjä lähettää paluupostissa vain jonkun koulutodistuksen. Soittelen sitten Elylle selvittääkseni, löytyykö lupaa. Huokaisen helpotuksesta, kun lupapaperit löytyvät.
Raportti jätteiden käsittelystä pitäisi saada, koska lupa-asioita varten tarvitsee kunnan virkamiehelle antaa tiedot asianmukaisesta jätteiden hävittämisestä. Kaikki on mentävä pilkulleen oikein ja tiedettävä kuka on tehnyt ja minne jätteet on viety. Lopulta saan maaniteltua urakoitsijan lähettämään raportin, mutta kuitteja jätteen hävityksestä ei kuulemma jäteasemalta edes saa. Soittelen pitkin jäteasemia selventääkseni tilannetta ja selviää, ettei kyseistä kaveria ole näkynyt mailla eikä halmeilla. Kiusallinen tilanne, kun y-tunnuksen annettuani virkailija hämmästeli, että taitaa olla väärä tunnus, yrityksen nimeä ei löydy ja y-tunnuksella ruudulle tuli juuri se samainen urakoitsijan koirien trimmausfirma. No joo, sellainen koiratrimmaaja on nyt trimmaillut meidän asbestipurut joudun korvat punaisina sanomaan.
Pieni poliisilla uhittelu sai aikaan sen, että lopulta tunnusti, ettei niitä jätteitä ole vielä viety eteenpäin ja että ne ovat edelleen hänen omalla pihallansa. Lupasi seuraavalla viikolla viedä. Tämä aikataulu ei minulle käynyt. ”Jätteet on vietävä tänään viimeistään huomenna”, totean.
Huomenna kysellessäni asian perään, säilyttääkseen kovan pojan maineensa jatkoi, että hänen pelotteluun tarvitaan vähän enemmän kuin vihjailuja poliisista ja ympäristörikoksista. Joka tapauksessa vihdoin viimein sain jätteen toimituksesta paperit ja luvan, että saan maksaa suoraan alihankkijalle purkumaksut.
Kuulen kylillä huhuja, että samainen kaveri on sanonut pystyvänsä parantamaan kaikki mielisairaudetkin. Kappas. Asbestipurkaja on koiratrimmauksen lisäksi psykiatrikin. Varsinainen moniosaaja.
Aikamoinen soppa.
Mitä tästä opin? Vaikka yritys tuntuisi kuinka luotettavalta, olisi hyvä tarkistaa referenssit ja muiden kokemuksia kyseisestä firmasta ja ylipäätään onko firmaan olemassa. Paikkakunnan maine säilyi sentään, kun se paikkakunta millä väitti asuvansa, oli puppua sekin.
Maarika Maury. Kirjoittaja on Kissconsultingin toimitusjohtaja ja prosessien ja vastuullisuuden valmentaja, joka joutuu korvat luimussa menemään kunnan virastoon kertomaan ostaneensa vahingossa koiratrimmaajalta asbestipurun.
Comments are closed.