Usein joulu sanaan mielletään rauha ja kiireettömyys. Tosiasiassa jouluun ja joulunaluseen usein liittyy ihan hitonmoinen kiire. Yhtä aikaa yritetään saada kaikki asiat työrintamalla valmiiksi ennen joulunpyhiä ja samalla hätäillään sitä, että kaikki saadaan valmiiksi joulua varten: joulusiivoukset, lahjat, kaupassakäynnit ja kokkaukset. Monen päätä kiristää ja hermostuttaa. Pahinta tuntuvat olevan loputtoman pitkältä tuntuvat kaupan jonot, puhumattakaan Postin jonoista, josta haen minulle tullutta pakettia.
Kun nuorena äitinä järjestin ensimmäisen joulun, ei käynyt hyvin mutta opin kertaheitolla kantapään kautta. Mitä tapahtui? Puursin ja puunasin. Kärvistelin kauppajonoissa. Suoritin joulua yötäpäivää. Leivoin, kokkaisin, joulupaketoin, paistoin kinkun lisäksi laatikot, joululeivät, kotijuustot, kotisinapin, rosollin ja puunasin kaappien sisäpuoletkin ja kudoin joululahjoja. Valvoin. En ihan varmaksi, muista mutta voin kuvitella, että ärisin ainakin sisäisesti, jollen ulkoisestikin. Hillitön migreenikin tuosta hitonmoista puurtamisesta iski, eikä minulla ole koskaan edes tavallista päänsärkyä. Sen verran ikävän kaltainen tämä kokemus oli, että opin nopeasti ja kertaheitolla ja pysväisluontoisesti, ainakin joulukuuksi.
Olen oikeasti aika nopeatempoinen ja kärsimätön ihminen. Jonot riippumatta, missä kuukaudessa ne esiintyvät, nyppivät turhan usein. Kaiken pitäisi tapahtua heti, teen montaa asiaa yhtä aikaa. Tunnustan, että kiilaankin, jos se on mahdollista.
Joulukuu on kuitenkin siitä lähtien ollut minulle erilainen kuukausi. Kun joulukuu alkaa, meditatiivinen mindfullness-kaltainen tunnelma tyynnyttää niin mieleni ja kehoni. Muistan hengittää. Kehoni rentoutuu. Sydämen syke hiljenee, myös siellä Postin jonossa tai kilometrin pituisessa kauppajonossa. Muistan, että mihin tässä nyt oikeastaan on kiire. Jono ei mene nopeammin, vaikka mutristelisin kulmiani ja mumisin jonossa. Olen suoranaisesti oppinut nauttimaan hitaista jonoista. Ehkäpä myös ennakoimaan, niin kaikkia jonoja ei minun tarvitse valita. Muistutan kuitenkin, että tämä mielentila on valinta, jota seuraa tunnelma. Kehon ja mielen rentouttaminen, nopeuden hiljentäminen, läsnäolo ja hengittämisen muistaminen auttaa pääsemään tähän erittäin miellyttävään mielentilaan.
Olen myös itselleni antanut luvan, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Usein kuitenkin oikeasti ehdin tehdä ne asiat, jotka haluankin. Edelleenkin monina jouluina, teen peruna ja lanttulaatikon ja kotisinapin itse ja tykkäänhän minä, että on siistiä ja että työpino ei ole kaaosmainen. Kyse on siitä millaisella tavalla ja millaisella mielentilalla tämä valmius joulun viettoon valmistuu. Tässä rauhaisalla mielellä kiireenkin keskellä on elämä nautittavampaa. Mikä parasta, se heijastuu myös muihin ympärillä oleviin ihmisiin.
Entäs ne työpinot? Ennenmuinoin oli tilanne, missä saatoin saadakin sen työpinon raivattua. Näin ei ole enää. Vaikka miten puurtaisin, niin valmiiksi kaikkea en saa. Mutta työpinojen tuottamaan ahdistukseen on konstinsa. Minä puhun ns. nollapisteoperaatiosta. Tämä ei tarkoita, että kaikki asiat olisi tehtynä, vaan sitä, että seuloo kaikki tekemättömät tehtävänsä, pinonsa, mailinsa, posti-it-laput, muistiot ja muut tiedostot selkeäksi jäsentäytyneeksi lopputulemaksi.
Neljä vaihetta:
- Poisheittäminen niille asioille, jotka ovat tarpeettomia oli sitten kyse paperista tai sähköpostista, tai asioista, joita ei oikeastaan tarvitsekaan tehdä.
- Arkistointi niille asioille, jotka tarvitsevat arkistointia.
- Nopeasti tehtävät: Sälät ja pienet nopeasti tehtävät asiat, kannattaa ehkä suorittaa pois pikaisesti, sillä saa parhaiten lyhennettyä tehtävälistaansa ja samalla mielenrauhaansa.
- Kaikki loput selkeälle työlistalle, yhteen paikkaan.
Tällä operaatiolla tiedät, mitä sinulla on tekemättä ja pystyt hallitsemaan tekemättömien tehtäviä sumaa sekä priorisoimaan tärkeimmät vähemmän tärkeistä.
Hurmaavinta on, että tämän nollapisteoperaation avulla saavutetaan tyyneyden tila. Työlista varmistaa sen, että mitään kriittistä ei ole jäänyt tekemättä, eikä mikään sellainen ponnahda mieleeni joulupäivän rauhaisana hetkenä. Tämä työkalu auttaa kaikkina vuodenaikoina, mutta henkisesti otollinen aika tämän tekemiselle on tämä joulun ja vuoden vaihtumisen aika.
Tyyni mieli työn suhteen ei siis tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla valmista. Kiireettömyys on siis mielentila, joulunakin.
Silti minäkin nautin vuoden kaikista päivistä eniten joulupäivästä. Kun asiat ovat niin valmiita, kuin ne voivat olla, on joulupäivä täydellisen rentoutumisen ja tyyneyden päivä.
Maarika Maury on Kissconsulting toimitusjohtaja ja muutos valmentaja. Hän on kirjoittanut kirjan Hoppu on hanurista yhdessä Jaana Tuomilan ja Tuomo Meretniemen kanssa. Ahteritrilogian muut kirjat ovat Pelolla Johtaminen on perseestä ja Suomalainen myynti on syvältä. www.kissconsulting.fi, maarika@kissconsulting.fi.
Comments are closed.