Sain Twitterissä jouluhaasteen. Millainen on minun mielestäni #JoulunHyväTeko. Lähdin miettimään asiaa. Hmm, olisiko se vaikka maailma parantaminen vähemmällä lahjapaperimäärällä tai liittyisikö vähempään ostamiseen tai kiireen kitkemiseen tai pyyteettömään jouluhyväntekeväisyyteen.
Lähdin miettimään joulua. Minulle joulu on ihana. Joulu on perhe, suku, rakkaus, pienet joulupaketit, joulupukki, jouluruokaa, joulutuoksut, joulukirkko ja joululaulut. Minun lapsuuden joulut olivat ihania ja onnellisia. Vietin kaikki jouluni Forssassa mummolassa serkkujen, isovanhempien ja vanhempien kanssa. Joulu oli kerta kaikkiaan ihana asia. Joulu oli jännittävä, iloinen ja herkullinen asia.
Sitten joulutraditiot muuttuivat. Mummolan joulut loppuvat ja kotijoulut alkoivat. Minulle selvisi sellainen asia, että äitini oli joulumököttäjä. Teknisesti joulun symbolit olivat paikalla. Kinkku, lanttulaatikko, joulukuusi, paketit ja joulun tuoksut. Mutta. Joulumököttäjä oli raatanut ja kiirehtinyt, ja yrittänyt suorittaa täydellistä joulua. Monesti jouluruoka syötiin itku silmässä, marttyyrina, väsyneenä, kireänä ja vihaisena. Lakkasin pitämästä jouluista. Kotoa muuttaessani ilmoitin, että en aijo koskaan tulla jouluksi kotiin. Enkä muuten mennyt.
Kun oli minun vuoroni järjestää ensimmäinen joulu, oli minullakin lipsahtaa joulumököttämisen puolelle. Kaiken piti olla täydellistä. Olin kutsunut äitinini nauttimaan itsetehdyistä jouluruuistani ja täydellisestä suorituksestani. Leivoin, kokkaisin, joulupaketoin, paistoin kinkun lisäksi laatikot, joululeivät ja kotijuustot ja puunasin kaappien sisäpuoletkin ja kudoin joululahjoja. Suoritin joulua yötäpäivää.
Lopputulemana minulla oli jouluaattona niin suuri päänsärky, että hädin tuskin pääsin joulupöytään, enkä minä ole mikään päänsärky ihminen. Minulla ei ole ollut päänsärkyä ennen sitä joulua eikä sen jälkeen.
Opin onneksi kertaheitolla. Joulukuun saapuessa minut valtaa rauha. Teen itse jos nautin siitä, jos en tee delegoin, jos en voi delegoida ostan ja jos en halua mennä kauppaan en osta. Haluan, että on siistiä mutta opettelen kestämään, jos kaikki ei ole täydellistä. Mikään jouluruuhka tai postissa paketin jonottaminen, ei saa mieltäni kiristymään. Meditatiivinen mindfullness tunnelma tyynnyttää sydämeni sykkeen. (Tietysti toivoisin, että osaisin tämän taidon paremmin muinakin kuukausina kuin joulukuussa.) Mikään ei ole pakko. Jos en ehdi lähettää joulukortteja en lähetä, jos haluan saatan lähettääkin. Tänä vuonna en ehtinyt vaikka halusin. En koe mielipahaa niistä korteista, jota itse saan. Opin rakastamaan joulua uudelleen.
Palataanpa siihen, minä on minun neuvoni hyväksi jouluteoksi. Älä ole joulumököttäjä, äläkä joulunvalmistelumököttäjä. Millainen on sinun joulufiiliksesi, vaikuttaa eniten siihen, millainen on kaikkien muiden joulufiilis, puhutaan sitten siitä postivirkailijasta, naapurista tai omasta perheestä. Joulu on mielentila.
#JoulunHyväTeko by Maarika Maury .
PS: Joulumieltä voisi jatkaa kaikille vuoden päiville. Ei olla arkimököttäjiäkään eikä työpaikkamököttäjiä. Päätän kestää senkin, että en saanut millään ilvellä kuvaa kääntymään. Olkoot sitten väärinpäin.
Comments are closed.