Kannattako siis edes päättää?
Vuoden vaihtuminen on perinteisesti päätösten aikaa. Monet kuitenkin miettivät, onko uudenvuoden lupauksilla ja päätöksillä mitään virkaa, koska useimmissa tapauksissa päätökset ovat unohtuneet jo ennen helmikuun alkua. Hienot päätökset ovat kaivautuneet syvälle poteroihinsa eikä aitoja muutoksia saada aikaan. Pitäisikö siis jättää uudenvuoden päätökset kokonaan tekemättä?
Toisaalta harvoin ilman päätöstä saadaan sitäkään vähää aikaan. Päätös on siis hyvä asia. Päätös on aina lähtökohta muutokselle. Päätökseen laatu ehkäpä varmaan tarvitsee vielä vähän viilausta.
Suunnittelitko toteutuksen?
Päätöksiä on monenlaisia. Monet niistä eivät alkuinnostuksen jälkeen pitkälle kanna. On kovin helppo innokkaasti päättää toimia uudella tavalla ja tehdä elämänmuutos ja jo kahden viikon kuluttua huomata palanneensa vanhaan tapaan. Otetaan esimerkiksi laihdutus: Ehkä paino kuuriluontoisen operaation alussa laskee, mutta loppuvuonna lukema saattaakin olla korkeampi kuin aloittaessa. Tieteellisestikin on todistettu, että näin näissä aina vaan käy. Tätä tapahtuu usein omien henkilökohtaisten tavoitteiden äärellä, puhumattakaan yritysten tavoitteista. Niissä puuhataan laajoja strategioita, pidetään kick-offeja ja silti yhä vain käynnistetään uusia projekteja ohi suppilon.
Päätöksien toteutumista estää usein se, että ei ole mietitty konkreettista tapaa, miten sen päätöksen voisi toteuttaa. On helppo tehdä lupauksia, mutta vasta kun olet miettinyt, mitä keinoja tarvitset päämäärään pääsemiseksi, alkaa päätös muuttua konkreettisiksi teoiksi. Muutosta pitää myös seurata ja puuttua poikkeamiin. Lupaus on lupaus ja päätös on päätös, mutta tarvitset suunnitelman niiden toteuttamiseksi.
Yritänkö muuttaa kaiken kerralla?
Pulmallista on myös se, että uudenvuoden innostamana päätetään korjata koko elämä kertaheitolla. Viime uudenvuoden kynnyksellä juttelin ystäväni kanssa hänen uudenvuoden päätöksistään. Lista oli pitkä, siihen liittyi painonpudotus, liikunta, ruoka, kävely, parempi ajanhallinta, parempi pomona oleminen, parempi äitinä oleminen ja parempi ystävänä oleminen, kirjojen lukeminen ja somettamisen opettelu ja liuta monia muita elämänparannuksia. Totesin silloin, että lupausten lista on aika haasteellinen, mutta ystävä vain intti, että kun niin moni asia pitää laittaa kuntoon…” Juttelin tänään uudelleen hänen kanssaan näistä viime vuoden päätöksistä. Hiukan hämillään hän totesi, että suurin osa päätetyistä asioista oli pysynyt samalla tasolla tai jopa pahentunut ja viitaten mm. viisi kiloa lisääntyneeseen elopainoon sen kymmenen lähteneen sijaan sijasta.
On paljon todennäköisempää, että isoja muutoksia saa paremmin aikaan, kun listalle ei ota tehtäväksi liian paljon asioita, ei ainakaan samanaikaisesti. Kannattaa valita, vaikka vain yksi päätös mihin aidosti keskittyy ja niin että muutos menee selkäytimeen asti. Muutosta voi sitten vauhdittaa seuraavalla askelmalla varmistaen kuitenkin, että edellinenkin pysyy matkassa mukana.
Joskus myös tavoite on niin iso, ettei sitä vaan saa tehdyksi. Esimerkiksi täysin liikkumaton kaveri sanoi, että nyt alkoi jokapäiväinen puolentoista tunnin jumppa. Kun se sitten kerran jäi välistä, jäi seuraavakin. Parempaan tulokseen päästiin, kun hän otti alkuun vain viidentoista minuutin päivittäisen jumpan. Kun sen saa suoritettua, vaikka hampaat irvessä, tuo pieni askel muutti jumppahetkeä sitten mukavammaksi ja hetket useimmiten pitenivät puoleen tuntiin ja joskus jopa puoleentoista tuntiinkin. Pieniä säännöllisiä tekoja ei pidä siis väheksyä. Jos tavoitteita on paljon, ne pitää pilkkoa pienemmiksi. Ei kannata haukata kaikkea kerralla.
Pienet systemaattisesti jatkuvat teot muuttuvat pian tavoiksi ja ne antavat myös pysyviä tuloksia. Temput eivät auta missään. Niistä ei ole apua muutoksien aikaansaamisessa, ei henkilökohtaisella eikä yritystasolla. Haastavinta onkin saada tavoitteet teoiksi. Pelkkä päätös ei riitä, vaan tavoitteet muuttuvat teoiksi vasta, kun päätökset on juurrutettu selkäytimeen ja systemaattiseksi osaksi toimintaa. Vähemmän ja kunnolla on parempi, kuin paljon asiaa paperilla.
Yksi hyvä tavoite voisi olla kiireen taltuttaminen. Suurin osa ihmisistä kärvistelee kiireen kanssa. Temput tiedetään, mutta muutosta ei silti saada aikaan. Kiireen hallinta tarkoittaa parempaa ajanhallintaa ja se on itse asiassa pohjarakenne kaikkien muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinäkin on syytä aloittaa järkevästä suunnasta, jotta saadaan tuloksia. Pala kerrallaan, mutta pysyviksi tavoiksi asti.
Kyllä, vuodenvaihde on siis äärimmäisen hyvä paikka tehdä päätöksiä, aitoja päätöksiä, ei höttöpäätöksiä. Suunnittele kuitenkin myös muutoksen käytäntöön vieminen, jotta saat aidosti uudet tavat selkäytimeen. Päätös on silti ensimmäinen askel.
Maarika Maury ja Jaana Tuomila. Kirjoittajat ovat Kissconsulting Oy:n muutosvalmentajia sekä kirjoittaneet Hoppu on Hanurista kirjan. Kirja pureutuu siihen, miten se, mikä tiedetään, saataisiin aidoksi muutokseksi ja siinä kiireenkin taltutus on palasteltu monivaiheiseksi muutospoluksi. Päätös on ensimmäinen askel.
