Esimerkki tosielämästä.
Millainen on mielikuvasi yrityksen johtoryhmästä? Minun on tällainen: vähän alle kymmenen henkilöä istuu suuren pöydän ympärillä syömässä hyvää pullaa, joka onkin kokouksen parasta antia. Seinälle on heijastettu kaavioita ja taulukoita, jotka kuvaavat historiaa. Osallistujat esittelevät vuorollaan taulukkonsa, minkä jälkeen jokainen häipyy omalle taholleen tekemään töitään ihan niin kuin ennenkin.
Millainen on edelläkuvatun johtoryhmän tuottama lisäarvo yritykselle? En keksi muuta kuin sen, että se lämmittää neuvotteluhuonetta ruuminlämmöllään pari astetta. Ja tällaisia johtoryhmiä on maamme pullollaan.
No niin rakkaat lukijani. Te tiedätte jo, mitä nyt seuraa. Päätin hoitaa homman omassa firmassa vähän eri tavalla. Koska verenpaineeni ei kestä enää yhtään pullansyöntipalaveria, lakkautin johtoryhmän. Hetken mietittyäni tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että kyllä tämän kokoisella firmalla pitäisi mielestäni jonkinlainen johtoryhmä olla. Päätin perustaa Dream Teamin.
Dream Team on eräänlainen moderni johtoryhmä. Sen jäsenet edustavat yrityksen kutakin osastoa, mutta titteliin katsomatta. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki yrityksessä työskentelevät henkilöt. Teamin perustamista varten julkistettiin viikon kestävä avoin haku, johon ilmoittautui yrityksen kaikilta tasoilta 17 henkilöä. Ryhmään valitaan viisi-kuusi henkilöä vuodeksi, jonka jälkeen kokoonpanoa vaihdetaan.
Miten Dream Team sitten eroaa pullamössöporukasta? Yksi tärkeimpiä tavoitteita on käsitellä oikeita asioita, joilla on käytännön merkitystä yrityksen ja siellä työskentelevien henkilöiden toimintaan. Haasteena on löytää tasapaino operatiivisten ja strategisten tehtävien välillä. Jos ollaan pulttitasolla, muodostuu ryhmän tehtävälistalle loppumaton virta lampunvaihtoon rinnastettavia jobeja. Jos taas ensimmäisenä tehtävänä on jalkauttaa uusi visio, kylmenevät jalat kokeneemmallakin jory-gurulla.
Palautteen antaminen ja saaminen on oleellinen osa ryhmän normipäivää. Ainakin minua kiinnostaa kuulla, mitä ihmiset tässä yrityksessä ajattelevat. Ja uskon, että muitakin kiinnostaa. Lisäksi toivon ryhmän sparrausapua sen jäseniä askarruttavissa asioissa. Tavoitteena on myös, että kaikki saavat äänensä kuuluviin, ilman suodattamia. Tarjolla on siis aika iso pala niin vastuuta kuin valtaakin.
Ryhmä kokoontuu noin kerran kuussa ja vain tunnin kaksi kerrallaan. Poikkeustapauksissa kaksi. Tästä on syytä pitää tiukasti kiinni. Lyhyet palaverit vaativat paljon niin puheenjohtajalta kuin osallistujiltakin, mutta se on ehdottomasti tavoiteltavan arvoinen maali.
Muitakin uudistuksia käytäntöihin tehtiin. Päätin heti alkajaisiksi vieroittaa ryhmämme työpaikan neuvotteluhuoneesta. Kokoonnumme pääsääntöisesti muualla kuin työpaikalla. Ensimmäinen kokoontuminen oli minun kotonani. Minuutti ennen ensimmäisen kokouksen alkamista olin millin päässä pudottaa seitsemän täyttä kuohuviinilasia lattialle yhdeksi surkeaksi lasivelliksi. Jollain ihmeen kaupalla mukit kuitenkin pysyivät tarjottimella ja säilyivät ehjinä. Toisaalta sirpaleita imuroiva emäntä olisi voinut olla hyvä jäänrikkoja jännittyneen kokouksen alkuun. Homma toimi sen verran hyvin että kokoonnuimme muidenkin jäsenten kotona, joten tämä oli kaikin puolin avartavaa ja jännää! Joskus lenkkarit jalassa lenkkipolulla tallusteleva Dream Team. Jokainen ryhmän jäsen ehdottaa vuorollaan seuraavaa kokoontumispaikkaa.
Meillä (lue: minulla) on jonkinlainen pakkomielle tehdä asioita eri tavalla kuin muut, joten heti ensimmäisessä kokouksessa sovimme, ettei pöytäkirjoja tehdä ollenkaan. Tällä konstilla annetaan luovuudelle entistä enemmän tilaa, pakotetaan jokainen jäsen pysymään hereillä ja ottamaan vastuu omista tehtävistään. Plus se, ettei kukaan ikinä halua olla sihteeri.
Puheenjohtajuutta kierrätetään niin, että jokainen toimii tehtävässä vuorotellen. Näin kaikki pääsevät harjoittelemaan puheenjohtajuutta ”turvallisessa ympäristössä”, eikä ryhmässä synny jämähtäneitä rooleja. Edelleen vastuu jakaantuu jokaiselle jäsenelle.
Ainoa asia, jonka halusimme säilyttää vanhakantaisesta kokoustamisesta on puheenvuoron pyytäminen puheenjohtajalta, joka jakaa vuorot järjestyksessä. Päällepuhumiselta vältytään ja jokainen on samanarvoisessa asemassa, kun puheenvuorot jaetaan viittausten, eikä kovaäänisyyden mukaan.
Ensimmäisessä palaverissa saimme edellämainittujen asioiden lisäksi määriteltyä ryhmälle viisi tavoitetta, joiden takia ryhmä on olemassa. On tärkeää tiedottaa ryhmän toiminnasta omalle porukalle. Tiedotimme tavoitteista kaksi päivää kokouksemme jälkeen yrityksemme yhteisessä tilaisuudessa.
Teamin kokoukset ovat myös avoimet Ferroplanin henkilökunnalle niin, että sinne saa kuka tahansa tulla kuuntelukärpäseksi kattoon. Toki yhteen möötteen mahtuu vain pari kärpästä kerrallaan, mutta kaikki pääsevät seuraamaan toimintaa halutessaan. Lisäksi ajattelimme kutsua paikalle asiantuntijoita eli yrityksemme eri osastojen edustajia aina, kun niitä koskevia asioita käsitellään.
Tästä voisi ehkä ottaa malliakin. Toimii käytännössä loistavasti.
Minna Patosalmi
Minna Patosalmi toimii Kissconsulting inspiroivana luennoitsijana ja valmentajana ja innostavana yritysesimerkkinä luovasta ja erilaisesta tavasta johtaa. Ota yhteyttä jos haluat kuulla lisää kissconsulting@kissconsulting.testisivu.com
Arkityönään Minna Patosalmi työskentelee markkinointipäällikkönä Ferroplanilla, joka on Suomen johtava kappale- ja massatavaran käsittelyyn kuljetinratkaisuja suunnitteleva ja valmistava yritys. Orimattilassa sijaitsevan pääpaikan lisäksi yrityksellä on komponentteja valmistava yksikkö Latviassa, Jelgavassa. Minnan tehtävä on tukea yrityksen myyntiä suunnittelemalla ja kehittämällä tuotteiden ja palvelujen näkyvyyttä eri medioissa. Ei tosiaan mikään rimpula firma.
Comments are closed.