Strategia on usein kuin ontuva puujalkavitsi. Tähän tapaan kerronta yleensä etenee: Johto hioo strategiaa ja se lyödään lukkoon. Hallitus nuijii sille hyväksynnän. Eikä aikaakaan, kun jo huomataan, että mikään ei ole muuttunut. Strategia ei toimi. Kukaan ei tiedä siitä ja sisältö on sekava.
Helpointa on todeta, että hyväksytty mikä hyväksytty, tällä mennään ja mitään ei muuteta seuraavaan vuoteen. Strategiasta tulee pitkäpiimäinen vitsi, joka herättää lähinnä vaivaantunutta naurua johdossa ja henkilöstössä. Onko tässä mitään järkeä?
Jos huomataan, että joku ei toimi, pitäisikö muuttaa suuntaa? Usein strategian sisällä piilee kyllä nerokas juoni, mutta sitä ei ole osattu ilmaista selkeästi. Siihen yritetään myös runnoa väkisin liikaa asioita.
Miksi ei voisi viedä uutta suunnitelmaa hallitukselle, ja todeta, että se mitä tehtiin, ei toimi. Mielestäni siviilirohkeutta vaatii se, että vihelletään peli poikki, kun strategia ei aiheuta muutoksia.
Riippumatta siitä, onko kyse yrityksestä tai kunnasta, aikalisässä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Johtamiseen, varsinkin strategiseen, kuuluu muutosten tekeminen, ajan hermolla oleminen ja tulosten seuraaminen.
Kun mikään ei muutu, vaikka tarvetta olisi, tulee reagoida ripeästi. Se ei tarkoita, että olisi tehty huono päätös aiemmin ja että johtaja olisi siksi kelvoton. Ei. Pikemminkin se on osoitus rautaisista johtamiskyvyistä.
Jaana Kettunen ja Maarika Maury- kirjoittajat ovat Kissconsulting strategiatiimiä ja uskovat yksinkertaisen selkeän ja käytännönläheisen strategian voimaan. Lisäoppina, jos joku asia ei toimi se kannattaa muuttaa.
Comments are closed.