Rohkeus on yksi neljästä kardinaalihyveestä. Muut kolme hyvettä ovat viisaus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Aristoteleen mukaan kardinaalihyveet ovat äärimmäisiä hyveitä, joiden varassa riippuu koko inhimillisyys.
Wikipedian mukaan johtamisen tehtävänä on saada aikaan tuloksia ihmisten avulla ja kanssa. Vain ihmisiä voi johtaa. Asioita ei voi johtaa – niitä voi vain osata ja hallita hyvin tai huonosti.
Risto Siilasmaa puhuu HS:n artikkelin mukaan pian julkaistavassa kirjassaan johtamisopista nimeltä paranoidi optimismi, joka merkitsee jatkuvaa ponnistelua, erilaisten ideoiden ja vaihtoehtojen ennakkoluulotonta pallottelua. Paljon puhtaan myös pelolla johtamisesta, jossa kyseenalaistaminen on kiellettyä, tietoa ongelmien perimmäisistä syistä pantataan ja vaikeiden kysymysten esittäjä leimataan riidanhaastajaksi.
Pelolla johtamisen sijaan pitää johtaa rohkeutta ja saada ihmiset luottamaan siihen, että moka voi olla lahja, ja että rakentava kritiikki kuuluu yrityksen hyväksyttyyn toimintatapaan. Tässä kohtaa tulee esimiehen tehtäväksi kuitenkin muistuttaa, että jos on rohkeutta arvostella, pitää myös olla kykyä auttaa. Useimmat ovat tähän valmiita sitoutumaan ja moni vaikuttamismahdollisuuksien perään kyseleekin.
Mutta haluanko esimiehenä aidosti kuulla eriävistä mielipiteistä, peloista ja onnistumisen esteistä? Miten toimin sen hankalan tyypin kanssa, joka hankaa vastaan vähän joka asiassa? Voisiko asiaa tarkastella siitä näkökulmasta, että onko tyypistä tullut hankala siksi, että häneltä on liian usein jäänyt kokematta miltä tuntuu, kun joku kysyy: ”Mitä mieltä sinä olet tästä asiasta? Kerrotko lisää, mitä tarkoitat?” Usein juuri sillä hankalalla tyypillä voi olla tärkeää tietoa huomioon otettavista asioista.
Loikka vaikenemisen kulttuurista rohkeuden kulttuuriin luo pohjan innovaatiokyvykkyydelle ja kokeilevalle kulttuurille. Vaietaanko asioista, vaikka ajatellaankin: tuhoon tuomittu juttu, tiedän varmuudella että tämä ei onnistu, ja kyllä se ajan myötä teillekin selviää!
Keskustellaanko avoimesti ottaen huomioon pelot ja mahdolliset aiemmat kokemukset ja luodaan tapa, jolla esteitä voidaan jopa etukäteen taklata. Samalla myös saadaan tärkeä sitoutumisen ja innostumisen kokemus, koska yhteinen ymmärrys rakentuu avoimessa keskustelussa.
Onko kokeileminen ja epäonnistuminen osa onnistumisen prosessia, joka on hyväksyttyä, ja otettu huomioon jo suunnittelussa? Voisiko myös kehittämismustasukkaisuudesta oppia pois, ja ottaa hyväksyvästi vastaan palautetta ja ideoita tyyliin: Kiitos, enpä olisikaan itse keksinyt tuota!
Rohkeus, vaikuttaminen ja innovointi kulkevat käsi kädessä. Suomalainen yritysmaailma tarvitsee juuri nyt rohkeutta.
Perisuomalaiseen tapaan kulmat vähän kurtussa ihailemme kansainvälisten brändien voittokulkua. Olisiko joka mökin eteisestä löytyviä muovisandaaleita syntynyt ilman rohkeutta? Entä lelulaatikosta löytyviä rakennuspalikoita, puhumattakaan omenan kuvalla koristetuista älylaitteista?
Onko Sinun organisaatiosi valmis? Onko rohkeus teillä kirjattuna arvoihin? Muuttuuko rohkeus arvojulistuksesta käytännön teoiksi ja organisaatiotarinoiksi?
Pitäisikö mokan päivän jälkeen tulla rohkeuden päivä?
Paula Kuusipalo-Määttä. Kirjoittaja on rohkean johtajuuden ja ideoivan kulttuurin innovaattori.
Kristina Inkiläinen, Toimitusjohtaja, Espoo Catering Oy. Kokenut toimitusjohtaja ja hallitustyöskentelijä, joka syttyy yhteistyöstä ja isoista haasteista.
Kissconsulting edistää rohkeaa ja ideoivaa kulttuuria ja sen johtamista. p. 09-6227 0090, kissconsulting@kissconsulting.testisivu.com
Comments are closed.