”Isotäti joutui huonokuntoisena sairaalaan. Kotiin lähtiessään hänelle oli annettu rollaattori. Tämä oli tädin mielestä hieman pelottava. Opettelimme tädin kanssa rollaattorin käyttöä yhdessä ja liikkuminen rupesi sujumaan. Yksin hän ei vielä uskaltanut lähteä liikkeelle, mutta kun vieressä
seisoi, niin hyvin meni. Annoin vinkkiä kotisairaanhoidolle, että tädin kävelyttäminen kannattaisi. Kaikki nyökkäsivät ja muistivat kaupungin liikuntasopimusten ja ennaltaehkäisevän työn merkityksen. Olihan tästä strategiassakin puhuttu.
Kuukausi kului ja tulin uudestaan tapaamaan tätiä. Olin järkyttynyt näkemästäni. Täti makasi kotona sängyllään, häntä oli tuskin liikutettu laisinkaan kokonaiseen kuukauteen. Tädin liikkumattomuus heikensi kuntoutumista ja oli jäykistänyt entisestäänkin kankeat jalat. Tädillä ei ollut enää voimia liikkua yksin rollaattorilla, koska kuntoutus oli jäänyt hoitamatta. Täti joutui sänkypotilaaksi, eikä liikuntakyky enää koskaan palannut entiselleen. Se, että hän ei jaksanut enää itse liikkua, oli tädille kohtalokasta, eikä hän saanut enää elinvoimiaan kohentumaan.
Liikkumattomuus oli yksi syy siihen, miksi tätini kuntoutus ei onnistunut ja lopulta hän nukkui pois. Oli niin kiire sanoivat.
Viisitoista minuuttia pidempään asiakkaan luona olisi estänyt sen, että kohta tarvittiin yhden käynnin sijasta viisi, ja yhden auttajan sijasta kaksi. Pieni satsaus olisi säästänyt paljon. Ennakointikykyä ja pitkälle katsomisen taitoa.”
Tarina on kunnat kuntoon kirjassa mutta niin valitettavan totta. #cost #caring
Maarika Maury on Kissconsulting toimitusjohtaja, ja kirjoittanut mm Kunnat kuntoon ja Hoppu on Hanurista kirjan.
