Viikonloppuisella sieniretkelläni tein havainnon: Kantarellien sijaan tutuilla paikoilla kasvoikin nyt komeita kärpässieniä. Ettei ne nyt vaan olisi kaapanneet niiltä elintilaa, huomasin ajattelevani. Kotiin päästyäni selailin nettilehtiä. Pelolla johtaminenkin oli taas noussut otsikoihin. Ajattelin, että sieltä sekin pullahtaa otsikoihin, kuin myrkkysieni. Ja kuinka paljon sitä onkaan, rihmastot tuntuvat vallanneen elintilaa lapsista aikuisiin. Koulut ja työpaikat kipuilevat.
Mikä kumma siinä on, että ollaan kuin kissat ja koirat? Osa vastauksesta tulee varmasti juurikin tuosta kissasta ja koirasta. Ollaan erilaisia eikä ymmärretä, suvaita ja arvosteta sitä. Ollaan oltu toistemme kimpussa luolamiesajoilta lähtien eikä voida aivoillemme mitään. Olemme pakotettuja arvioimaan ja tulkitsemaan toisen käyttäytymistä, ja usein tulkitsemme sen vääräksi. Lienee parasta nuijia – kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti – hengiltä, tuo vaarallinen otus.
Toistemme erilaisuus tuo työyhteisöihin pelolla johtamisen tuntua: Sitä pelätään, joka huutaa, kun kuulijana on rauhallisempi. Sitä pelätään, joka näyttää tunteensa, kun kokijana on sellainen, joka mieluummin ne piilottaisi. Sitäkin pelätään, joka ei sano mitään. Sitä vasta pelätäänkin, joka tarttuu virheisiin, vaikka hänen tarkoituksena on vain parantaa laatua.
Mitä enemmän opimme ymmärtämään toistemme erilaisuutta, sen vähemmän pelkoa työyhteisöissä, on ja sen enemmän uskallamme olla mitä olemme. Uskallamme ideoida, olla eri mieltä ja uskallamme kohdata, toisemme ja itsemme.
Jaana Tuomila: kirjoittaja on yritysvalmentaja ja Kissconsulting kehitysjohtaja sekä yksi Pelolla johtaminen on perseestä kirjoittaja. Uskoo siihen, että intohimo ja innostus työhön sujuu paremmin pelottomassa työyhteisössä ja että erilaisuuden ymmärtäminen poistaa pelkoa.
