Vaalipuheet ja lupaukset on annettu ja tulevat kuntavaltuutetut ovat saaneet tuloksensa. Nyt mitataan se lähteekö valittu porukka vetämään yhtä köyttä ja saadaan aikaan haluttuja muutoksia vai lähteekö kukin vetämään omaan suuntaansa? Muutamaan epäkohtaan on tartuttava:
1. Roolit kirkkaiksi heti alkumetreillä
Monessa kunnassa kuulee kerrottavan, että valtuutetuilla on tapana tunkea operatiiviselle tontille. Virkamiehillä ei ole työrauhaa toteuttaa asioita. Valta ja vastuut menevät sekaisin. Säätäminen ja sählääminen on kallista. Myös päätöksentekomallia on hyvä kyseenalaistaa. Kunnissa päätösvalta risteilee valtuuston, lautakuntien ja johtajien viranhoidon välillä. Päätöksiä pyöritellään edestakaisin ja jätetään toistuvasti pöydälle poliittisen pelin tai puutteellisen valmistelun vuoksi. Huonon valmistelun takana on usein epäselvä toimeksianto. Joskus taas ei muisteta, mitä on jo aikaisemmin päätetty. Kuntien talous ei yksinkertaisesti kestä sitä, että pieniä, itsestään selviä päätöksiä kierrätetään valtuustossa. Pidetäänkö kiinni saavutetusta vallasta, jotta voitaisiin tehdä pieniä päätöksiä vain halutaanko toimia niin että voidaan saavuttaa isoja asioita?
Esimerkiksi kannattaa ottaa esimerkiksi niitä kuntia, jossa on uskallettu antaa päätösvaltaa sinne, missä asiasta tiedetään parhaiten. Esimerkkinä Pyhäjärvi. Turhat ja byrokratiaa lisäävät lautakunnat, itsenäiset hallintokunnat ja toimet on Pyhäjärvellä lakkautettu. Kaikki toimielinten päätöksenteko on lakisääteistä, eikä turhan pienillä asioilla enää vaivata luottamusmiehiä. Päätöksentekomallia on muutettu siten, että kunnanjohtajalla on toimitusjohtajan tapaiset valtuudet viedä muutoksia läpi. Valtaa on delegoitu ja annettu enenevästi sinne, missä on parasta päätöksentekokykyä. Henkilöstön autonomiaa on lisätty. Päätöksentekoa on rivakoitettu ja palauteaika on määritelty. Jos ei tule palautetta, päätettävä asia hyväksytään yksimielisesti.
2. Vallan jako
Kokeilukulttuuri ja ideakulttuuri auttaa myös muutosten teoissa. Valtaa on uskallettava antaa tekijöille ja kuntalaisillekin. Ideoita on kerättävä, jotta voidaan oikeasti uudistua. Ideakulttuuri tyssää lähtösijoilleen, jos päätöksiä ideoiden kohteena olevista asioista joutuu odottamaan kuukausitolkulla. Pienet muutokset kannattaa toteuttaa heti. Pienet päätökset on syytä antaa päätettäväksi sille, joka tietää asiat parhaiten sen sijaan, että jäädään odottelemaan valtuuston tai muun päätöksenteko-organisaation kokousta.
Virtaviivaisen päätöksenteon edut ovat ilmeiset. Selkeä päätöksentekomalli vähentää turhaa byrokratiaa, lyhentää läpimenoaikoja ja parantaa asiakaspalvelua. Muutosten läpivienti vahvistuu, tavoitteet kirkastuvat ja toiminnot selkeytyvät. Ja kunnan talouskin voi paremmin.
3. Yhteisen suunnan löytäminen
Uusi valtuutettu haluaa luonnollisesti päästä vaikuttamaan. Mitä yleensä tilanteessa käy, kirjataan kaikki eri valittujen ja puolueiden näkökulmat ja koostetaan näistä iso kokonaisuus moninaisine asioineen. Muodostuu ns. kompromissistrategia, jonne jokainen saa kirjattua oman asiansa. Ongelmana on vain se, että vaikka jokainen saa asiansa paperille, ei mallilla saada muutoksia oikeassa elämässä. Ohjeemme tuleville valtuutetuille on etsiä niitä asioita, joista ollaan samaa mieltä sen sijaan, että jokainen varmistaa, että oma asiansa lukee strategiassa. Varmistaa, että oma tärkeä asia lukee strategiapumaskassa. Eri suuntiin vetäminen hidastaa päätöksentekoa ja tulee kalliiksi. Demokratian perusluonteeseen toki kuuluu omien taustaryhmiensä edunvalvonta, vastakkainasettelu ja valtataistelu. Nämä teemat on kuitenkin hyvä pitää erillään strategiatyöstä. Strategiatyössä kannattaa keskittyä asioihin ja valintoihin, jotka ovat yhteisiä ja rakentavat yhteisöä eteen päin. On muistettava, että vaikka se oma asia ei lue strategiassa ei se tarkoita sitä, ettei asiaa voitaisi edistää. Jos koulua ei lue strategiassa ei se tarkoita, että koulut lakkautetaan. Kun kaikki saadaan menemään yhteiseen suuntaan järkevillä päätöksentekomalleilla, voidaan saavuttaa isoja kehitysloikkia.
4. Älä muuta kaikkea, mutta muuta ne asiat, jotka eivät toimi
Joskus vallanvaihdossa uusi porukka haluaa saada oman kädenjälkensä heti näkyviin. Tehdään uudet selvitykset ja uudet strategiat. Juurta jaksain. Perusteellisesti. Usein vanhaa virittämällä saatettaisiin päästä pitkälle pienemmin resurssein. Turha nimittäin tehdä isoa työtä löytääkseen ne samat asiat, mitä edellisetkin valitut pitävät tärkeinä. Joskus käy myös niin, että hyvin alkaneet projektit tyssäävät ja hautautuvat eivätkä ehdi saavuttaa tuloksellisuuden lakipistettä. Toisaalta usein tehdään asiat kuten on tehty ennenkin. Jos joku asia ei ole toiminut edelliskaudella, niin on vaikea kuvitella, että samaa toistamalla saataisiin yhtään parempia tuloksia aikaan.
Maarika Maury, Tuomo Loukomies ja Aija Bärlund: Kirjoittajat toimiva Kissconsulting Oy:n muutosvalmentajana ja auttavat kuntia, kaupunkeja sekä yrityksiä kirkastamaan suuntansa ja roolinsa sekä hiomaan toimintaansa sujuvaksi. Maury, Loukomies ja Bärlund ovat kirjoittaneet juuri julkaistun kirjan Kunnat Kuntoon. Kirjassa on sekä varoittavia esimerkkejä ja positiivisia edelläkävijätarinoita kuntien sujuvasta toiminnasta ja kehittämisestä.
Comments are closed.