Sotemuutosta on puitu ja pähkitty jo pitkään. Ainakin paperilla. Muutos on iso ja vaativa. Muutos, suunnitelmat, koulutusohjelma, ja kustannukset miljoonatasoilla vilisevät silmissä. Rakenteelliset muutokset ovat valtavia, joilla toteutuksessa on valtavia vaikutuksia kunnissa ja maakunnissa puhumattakaan palvelussa.
Yritin kerran kysyä asiaan vihkiytyneeltä asiantuntijalta, että selitäpäs nyt minulle, kuka tässä muutoksessa vastaa mistäkin, kun erilaisia muutosviestejä ja suunnitelmia vilisi monella taholla. Muutosjohtaja pysähtyi ja sanoi, että tässä on sellainen haaste, että kun on niin monta toimijaa, eikä kenellekään ole haluttu antaa päävastuuta, ettei kenellekään tule paha mieli. Kun kenelläkään ei ole vastuuta kokonaisuudesta, niin se tarkoittaa sitä, että kukaan ei vastaa mistään.
Lisäksi kunnissa on kuullut yllättävän usein odotettavan sote-päätöksen lähenemistä ja taasen maakunnissa tai muutossuunnittelussa todettiin taas, että vielä ei voi tehdä mitään, kun vastuu on vielä kunnissa. Nyt olemme sen hetken äärellä, että tapahtui tulevaisuudessa mitä tahansa, muutosta on vietävä eteenpäin jokaisessa suomen kolkassa niin yksityisellä kuin julkisella puolella.
Suuri ongelma on se, että sote-muutoksen pohdintojen aikana on mietitty enemmän rakennetta ja omistajaa, kuin sitä, miten me saamme ihmiset aidosti sekä palvelemaan syvemmin kuin myös tehostamaan ja järkeistämään. Potentiaalinen omistajavaihto ei varsinaisesti vielä muuta ajattelua, ainakaan riittävän nopeasti.
Toisaalta pitää muistaa, että ihan jokainen on omalta osaltaan vastuussa sotekuluista. Jos ei muuten, niin ainakin pitämällä itsestään ja läheisistään hyvää huolta.
Koko sote-muutoksen pohjana on lähtökohtaisesti kaksi asiaa. Ensimmäisenä kustannussäästöt ja -tehokkuus sekä fiksut toimintatavat sekä asiakaslähtöinen tapa toimia. Jos aidosti halutaan kulttuurimuutosta eli toimintatavassa pysyvää muutosta on muutoksen tapahduttava ajattelussa ja monessa pienessä tekemisessä.
Tarvitaan kykyä ja osaamista toteuttaa kultuurimuutoksia. Ajattelu tuskin muuttuu ilman innovoivaa ideakulttuuria, missä jokainen toimija katselee ympärilleen ja tuottaa ajatuksia tehostetuista toimintatavoista sekä siitä, miten palveluja tuotetaan ja tehdään entistä paremmin. Kyse ei siis ole tiedosta, ajattelu- ja toteutustavan pysyvästä muutoksesta. Muutosta voidaan tehdä sekä nyky-yksiköissä mutta myös laajemmin rajoja ylittävän toiminnan kautta. Siiloja ei sotessa tai ylipäätään työelämässä tarvita.
Muutos, jossa pitäisi saada isot joukot toimimaan samojen pelisääntöjen puitteissa, vaatii oikeanlaista systemaattisuutta. Muutoskoulutuksetkaan eivät asiaa pelasta, jos takana ei ole kulttuurimuutokseen tähtäävää toteuttamiskelpoista suunnitelmaa. Kun strategia ja suunnitelma on selkeä, tukena johtaminen ja johtamisen muutosvalmennukset vauhdittavat etenemistä.
Tämä toimii sotessa, mutta myös missä tahansa kulttuurimuutoksessa. Merkittäviä tuloksia ei synny itsestään.
Maarika Maury. Kirjoittaja on yksi 22.5.2019 ilmestyvän Lusikka Sotesopassa kirjan kirjoittajista sekä Kissconsulting toimitusjohtaja ja kulttuurimuutosvalmentaja. Kirjan kulttuurimuutosmalli pohjautuu tutkimuksiin sekä käytännön tarinoihin ja esimerkkeihin.
Julkistustilaisuus on 22.5 kello 15, Heltti, Mannerheimintie 12 A , 4 kerros, Helsinki,
Ilmoittautumiset, kirjatilaukset ja kultuurimuutostuki maarika@kissconsulting.fi, 050-5900412
