Halusin olla taitelija. Minulla oli kuitenkin niin suuri vimma saada aikaan hieno taulu, ettei siitä maalaamisesta mitään tullut. Enemmän tein välineurheilua eli ostelin värejä ja ehkä kerran vuodessa sitten sain inspiroitua itseni maalaamaan ja kun ei heti tullut hienoa into lopahti.
Noin reilu kymmenen vuotta sitten sain äkillisen inspiraation ollessani valmentamassa Imatran insinöörejä. Ohjastin herroja siihen, että joskus kivoistakin tavoitteista pitäisi luopua ja sanoin itse ääneen luopuvani siitä ajatuksesta, että haluaisin olla taiteilija. No, omista jutuistani suivaantuneena illalla sanoin itselleni, että ei hitto, haluan sittenkin. Pyrin siltä istumalta taidekouluun ja pääsin pääsykokeista läpi. Ehkä en sittenkään ollut ihan huono. Pidin taukoa töistäni ja aloin opiskella taiteilijaksi. Ja insinöörien inspiroimana ja tekoihin kannustamalla pidin myös Imatralla ensimmäisen taidenäyttelyni.
Taidekoulussa opin muutaman tärkeän asian.
Tekemällä tulee tulosta
Kunnon taitelija ei odota inspiraatiota vaan maalaa oli intoa tai ei. Kun maalaan oikein monta huonoa työtä, tulee lopulta sitten se hyväkin työ. Taitelija kollega opetti, että taiteen tekeminen on työtä, aloitat aamulla ja sitten päivän päätteeksi voi katsoa, mitä sai aikaan.
Aivan sama homma se on, mitä tahansa työtä tekeekin. Inspiraatiota ei pidä odottaa vaan pitää ruveta tekemään ja inspiraatio tulee perässä. Asiakkaalle on soitettava, vaikka ei voi vielä olla varma ostaako hän vai ei. Ideakin kannattaa heittää ilmoille, vaikkei voi tietää, mitä kollegat ideasta sanovat. Uusia asioita on kokeiltava, vaikka ihan vielä ei tietäisi, miten ne onnistuvat. Samaa tekniikkaa olen hyödyntänyt myös kirjoittamisessa ja monessa muussakin työssä. Aina taulua aloittaessa ei tiedä, mitä on tulossa. Kun tekee vain yrittämättä tehdä sitä täydellistä työtä, niin tulee yleensä parempaa lopputulemaa. Jos lopputulema on tänään huono, niin aina voi vielä jatkaa pidemmälle työstöä.
Palautteenanto ja siitä opiksi ottaminen
Toinen, mitä olen oppinut taiteen tekemisestä ja sen opiskelusta oli palautteenannon taito. Jos taidetta pidetään niin henkevänä ja persoonallisena tuotteena, ettei siitä uskalla antaa tai vastaanottaa palautetta, ei hommasta tule mitään. Aikanaan pääsykokeissa sain ison oivalluksen siitä, miten hyvä palautteenanto voi auttaa vapautumista. Kahden viikon pääsykoejaksossa maalasimme päivittäin ja saimme kritiikiksi kutsuttua palautetta.
Ensimmäiset päivät olin enemmän kuin paniikissa, kaikki ympärillä tuntuivat olevan sata kertaa taitavampia kuin minä. Mutta ohjaajan hyvän palautteen annon avulla vapaudun olemaan pingottamatta. Joka päivä saimme sekä kehuja työstä, mutta aina myös jotain mitä parantaa. Samalla saimme hiottuja eri tyylejä, emmekä ehtineet yrittää olla täydellisiä. Tekemällä, yrittämällä ja rakentavan palautteen avulla uskalsin kokeilla uusia tapoja luoda. Tämä loistava palautteenanto avasi kanavat, lopetin yrittämisen ja opettelin heittäytymään ja kokeilemaan ilman ennakko-odotuksia.
Koejakson lopputulemana oli ihan hyviä, huonoja, loistavia ja tietysti ihan paskojakin töitä. Mutta kahdessa viikossa pystyi jo kehittymään ja niinkin paljon että tulin valituksi taidekouluun. Huomasin, että moni oikeastaan varsin paljon taitavampi ei uskaltanut vaan jäivät jumittamaan toinen toistaan samanlaiseen tuotokseen kokeilematta rajojen ylityksiä.
Tällaista palautteenantoa tarvitsemme myös työssä. Jatkuvaa positiivista ja rakentavaa kehua, mutta myös sysäystä kokeilemaan uutta ja palautetta, jonka avulla voi hioa hyvääkin tekniikkaa vielä paremmaksi, missä roolissa tai asemassa tahansa.
Samaa voidaan hyödyntää siis myös muussa työelämässä. On uskallettava kokeilla ja heittäytyä ja sitten vasta kokemuksen myötä voi hioa asioita eteenpäin. Jos työyhteisössä pelätään virheitä ja ei ole uskallusta kokeilla uutta, ei saada myöskään mitään uudistumista tai muutosta aikaan.
Pelko on iso este niin taiteessa kuin työelämässä. Jos haluamme löytää uusia asioita, on myös uskallettava heittäytyä ja kokeilla. Pelko voi olla sisäistä, omaa sättimistämme tyyliin, että ”en mä mitään osaa”. Tai se voi olla ulkoa tulevaa, kulmien kohottelua, turhautunut tuhahdus, silmien pyörittelyä tai vain sanaton ilme tai ele siitä, että ei ihan putkeen mene. Pelolla johtaminen, vaikka vain pienissäkin muodoissa varmasti tyrehdyttää luovuuden. Ollaan rohkeita. Ei pelätä tehdä huonoa. Kun välttää huonoa, ei tule hyvääkään.
Maarika Maury on valmennusyritys Kissconsulting toimitusjohtaja ja yritysvalmentaja. Lisäksi hän taiteilee, kirjoittaa ja muutoin harjoittaa luovuutta. Valmennustyössään hän yhdistää paljon taiteen luovuutta ja hyödyntää luovia metodeja valmennuksissa.
Tervetuloa vierailemaan taide näyttelyssäni ”Ilon lähteillä” Oulun Galleria Kajasteessa. Tervetuloa myös näyttelyni avajaisiin tiistaina 5.6. kello 18-20. Kerron avajaisissa myös luovuuden näkökulmia elämään ja työhön. Näyttely on avoinna 6.- 20.6.2018 Kajaaninkatu 26, 90200 Oulu. Galleria Kajaste onavoinna ke-pe klo 13-18, la-su klo 12-16.
12.6.2018 kello 15-16 tervetuloa Galleria Kajasteeseen kuuntelemaan ”Ilon ja luovuuden lähteillä” tilaisuutta. Tervetuloa.
