Käsi ylös, kuka nauttii kehityskeskusteluista?
Niiden organisoija; etsien tuskassa viimevuotisia lappuja ja lippuja, täytettyjä viisisivuisia kaavakkeita. Vai niiden kohde; istuen esimiestänsä vastapäätä tuskastuneena ja turhautuneena, pohtien, mitä järkeä tässä on.
Pahimmillaan kehityskeskustelut ovat suoraan keskiajalta. Niitä tehdään, koska niin on aina tehty, eivätkä kaavakkeet ja niiden sisältö ole muuttuneet sitten 1300-luvun. Hyötyä keskusteluista saattaa olla vähemmän kuin haittaa, vaikka jokunen asia niiden ansiosta saataisiinkin korjattua.
Kehityskeskustelujen väli venyy jopa vuosien mittaiseksi. Kuulin työntekijästä, joka oli päättänyt ottaa mieltään askarruttavan, uraan liittyvän asian puheeksi esimiehensä kanssa ja odotti kehityskeskusteluja sitä varten. Ja odotti ja odotti. Ja odotti. Asia ei koskaan päässyt päätökseensä.
Melko surullinen juttu, eikö. Eivätkö sekä kehityskeskustelujen pitäjä että niiden kohde ansaitsisi jotakin parempaa ja helpommin toteutettavissa olevaa? Tätä kysymystä pyörittelin mielessäni, kunnes törmäsin EJ- ohjelman aikana seuraavanlaiseen kehityskeskustelumalliin.
Mallissa ei ole kuin kaksi muistettavaa asiaa. Ensinnäkin keskustelut käydään kuukauden parin välein ja toiseksi niissä käsitellään vain neljä kysymystä:
-
Mitä kuuluu?
-
Mitä olet tehnyt?
-
Mitä aiot tehdä?
-
Miten voin auttaa?
Ja siinä se.
Te viisaat lukijani ymmärrätte, että keskustelut eivät ole käyty kahdessa minuutissa niin kuin ensinäkemältä näyttää. Järkevä esimies käy neljän näennäisesti yksinkertaisen kysymyksen kautta läpi elämää ja kuulumisia, työt, jotka on tehty sitten edellisen keskustelun (mikä niissä meni hyvin, mikä huonosti ja miksi), työt, jotka tehdään tästä eteenpäin seuraavaan keskusteluun saakka (mitä haasteita on odotettavissa, mitä uutta voitaisiin kehittää) ja miten edellä mainituissa tai muissa asioissa voisi auttaa.
Keskusteluja on mahdollista viedä puitekysymysten kautta niin pitkälle kuin osapuolet haluavat. Tehokkaimmillaan keskusteluita voidaan käydä läpi joka kuukausi. Meidän kohdallamme päädyimme pitämään niitä 2- 3 kertaa vuodessa. Lisäksi vaihdoimme pysyvästi kehityskeskustelunimen palautekeskusteluiksi.
Palaute palautekeskusteluista on ollut pelkästään positiivista. Aluksi uusi malli tuntui oudolta, mutta kuin vauhtiin päästiin, kaikki kokivat sen paremmaksi kuin keskiaikaisen mallin. Miltä se teistä kuulostaa?
Minna Patosalmi
Minna Patosalmi toimii Kissconsulting inspiroivana luennoitsijana ja valmentajana ja innostavana yritysesimerkkinä luovasta ja erilaisesta tavasta johtaa ja pitää kehityskeskusteluita. Ota yhteyttä, jos haluat kuulla lisää tai antaa kommentteja ehdotetusta mallista kissconsulting@kissconsulting.testisivu.com
Arkityönään Minna Patosalmi työskentelee markkinointipäällikkönä Ferroplanilla, joka on Suomen johtava kappale- ja massatavaran käsittelyyn kuljetinratkaisuja suunnitteleva ja valmistava yritys. Orimattilassa sijaitsevan pääpaikan lisäksi yrityksellä on komponentteja valmistava yksikkö Latviassa, Jelgavassa. Minnan tehtävä on tukea yrityksen myyntiä suunnittelemalla ja kehittämällä tuotteiden ja palvelujen näkyvyyttä eri medioissa. Ei tosiaan mikään rimpula firma.
Comments are closed.