Koipi on äitynyt niin pahaksi, ettei oikein pysty enää kävelemään. On nöyrryttävä vihdoin siihen lonkkaleikkaukseen. Laitan viestin terveysasemalle. Yritän antaa järkevän ohjeistuksen, että nyt sen verran paha homma, että suoraan kannattaa ensin kuvata ja sitten ortopedille.
Juu ei se käy. Ensin yleislääkärille ja sitten ortopedille, joka lähettää kuvaukseen ja sitten uudestaan ortopedille, joka katsoo kuvia. En ihan tavoita tätä. Jos ideana on se, että terveydenhoito tulisi halvemmaksi, eikö turhia käyntejä voisi ottaa välistä pois. Eikö se toisi kustannustehokkuutta ja myös nopeuttaisi asiakkaan asiointia. Vaihtoehtona edes pikainen etätapaaminen, jolla varmistetaan tilannekuvaus.
Saan ajan yksityiselle lääkärille, koska omia aikoja ei ole antaa. Kun yritän varata aikoja löytyy lääkäriltä reippaasti kalenterista kyllä tilaa, muttei sellaisia, mitkä tulevat palvelusetelillä. Eli mieluummin lääkäri oli tyhjillään huoneessa, kun otti vastaan palvelusetelipotilasta.
No tämä itsessään turha käyntini nyt kuitenkin hoituu kohtuullisessa ajassa, lääkärin sanoessa, että selvä homma. Olin takavuosina kyseisellä asemalla aikaisemminkin käynyt koipea kuvauttamassa ja totesi, että tuskin se parantumaan päin olisi itsestään lähtenyt. Hänellä ei kummallista kyllä kuitenkaan ollut valtuuksia lähettää uuteen kuvaukseen vaan lähetti takaisin asian julkisen puolen jonoon. Tätä siis tarkoitan turhalla käynnillä.
Lopulta saan kirjeen kotiin, että olen päässyt jonon jonoon, jotta pääsisin joskus hamassa tulevaisuudessa sille ortopedin vastaanotolle, joka voisi lähettää siihen oleelliseen kuvaukseen, jota tietysti sitten pitää uudella ajalla analysoida. Tätä aikaa sopii sitten odottaa kolme kuukautta ja jos just sitten se aika, joka sinulle annetaan ei käy niin sitten menetät paikan.
Jos halutaan olla asiakaslähtöisiä niin tämä käytäntö ei liene niitä parhaita. Helpompi olisi saada aika vaikka pidemmälle, kunhan se on kalenterissa ja sitä kautta sen voi aidosti varata päivän vapaaksi. Ja luulisi, että siinä samassa ajassa kun kirjekin lähettäisiin voisi ajan varata. Tämä säästäisi yhden työvaiheenkin.
Parin kuukauden odotuksesta huolimatta aikaa ei kuulu. Koipi äityy ja en pysty varaamaan sillä ollenkaan. Hyvin kiusallista. Ilman jalkaa kaikki on elämä aika vaikeaa. Ja kun kävelee jatkuvasti vinossa sen verran nyt kun pystyy kävelemään, tulee selkä ja polvet ja kaikki muutkin lihakset romuksi.
Soitan hoputtaakseni aikaa. Saan kuin saankin ajan kalenteriin mutta vasta kahden kuukauden kuluttua. Eli kokonaisuudessaan neljä kuukautta odotusta. Tässä paukkaa jo hoitotakuuajankin yli. Hoitaja perustelee, että kun ei ole kuin muutama lääkäri ja 600 ihmisen jono. Eikö sitten voisi päästä yksityiselle? Ei pääse, koska oli antaa aika. Jos ei olisi antaa aikaa sitten pääsisi.
No niin. Nyt ymmärrän jonon jonon. Ei siis anneta aikaa, jotta voitaisiin antaa ulospäin vaikutelma hyvästä mittarilukemasta seuraavan vapaan ajan mittarilukemasta. Näin saadaan mukavasti tilastot näyttämään paremmalta. Ja ettei sitten tarvitse antaa sitä yksityistä aikaa, vaikka hoitotakuu ei toteudukaan. 600 ihmistä odottaa jonon jonossa tämän takia.
Nythän ei vielä puhuta leikkausjonosta vaan siitä jonosta että voitaisiin edes harkita leikkausta. Millainenhan jonon jono tässä mahtaa olla?
Maarika Maury. Kirjoittaja on Kissconsulting toimitusjohtaja strategia ja palvelumuotoilija ja löytää kovasti kehitettäviä solmukohtia tästä palvelusta. Hän on kirjoittanut myös kollegoiden kanssa kirjan Lusikka Sotesopassa, joka antaa reseptejä kulttuurimuutoskykyyn, jotta sekä kustannustehokkuus ja palvelu parantuisi.
Comments are closed.