Epäonnistuminen on monelle myrkkyä, jota vältellään kaikin konstein. Tämä myrkky estää myös monen onnistumisen.
”En soita asiakkaalle ennen kuin tuotteeni ja myyntipuheeni on täydellinen”. ”En sano ideaa, ettei minulle naureta.” ”En taatusti lähetä tekstiäni katsottavaksi kenellekään.” Loistava kunnan strateginenkin viesti meinattiin hyljätä sen takia, ettei sille naurettaisi Ivalossakin asti. Virheen pelko, naurunalaiseksi joutuminen tai moitteen välttäminen estää suurien osan mahdollista menestystä.
Mikä estää mokailun sietämisen tuomaa innovaatiokykyä ja kokeilevaa kulttuuria? Monesti oma sisäinen puheemme on ensimmäinen ja suurin este. Sisäinen ankara ääni pitää huolen kokeilun puutteesta, muistuttamalla potentiaalisesta perseelleen menosta. Tilanteessa on helppo päätellä, että yrittääkään ei kannata.
Myös työkavereiden tai johtajan suhtautuminen voi olla este. Jos silmät muljahtavat idean äärellä, tai ehdotus saa täystyrmäyksen, jos kritiikki on todennäköisempi kuin kehu tai kirjoitusvirhe nähdään isompana asiana kuin muuten onnistunut raportti saattaa toimintatapa tehokkaasti estää uuden yrittämisen ja samassa vanassa myös uudet innovaatiot. Näin saadaan varmasti myös alkuperäinen aihe vaiettua kuoliaaksi. Pelolla johtaminen ei toimi silloin, kun pitäisi edistää isoja muutoksia ja innovaatioita. Se aiheuttaa sen, että yksinkertaisesti ei vain uskalleta tai viitsitä sanoa mitään, ei edes silloin kun ollaan menossa metsään – ettei vain mokattaisi taas. Jos saadaan aina lunta tupaan, myös innostus ja intohimo lakkaa.
Kun virheiden kyttäys saadaan juurrutettua vakituiseksi toimintatavaksi ja kulttuuriksi, estää se väistämättä myös koko yrityksen menestymisen. Ihmiset tekevät mieluummin turhia ja typeriä asioita käskettyä, kun menevät sanomaan silmien muljauttajalle, että tässä ei ole järkeä.
Kun virheitä korostetaan ja alleviivataan helposti ihminen tekee päätelmän, että tässä asiassa en siis kerta kaikkiaan ole hyvä, oli asia mikä tahansa. Kokemukseen voi samaistua täysillä, kun ensimmäisen luokan laulukokeessa tehtiin päätelmä, että ettei osaa laulaa, jonka jälkeen suu pysynyt visusti supussa. Monella meistä on ihan absurdeja ajatuksia: en osaa piirtää, en kirjoittaa, tai ei ole laskupäätä tai en ole myyntityyppiä. Kyse on yleensä vain yksittäisten päätelmien tuomista uskomuksista. Mokasimme kerran, emmekä halua mokata uudelleen, joten päätämme vastedes olla yrittämättä.
Mutta siihenkään ei kannata jäädä jumiin, jos toiset eivät osaa kannustaa. Ollaan itse omia kannustajiamme. Ylitetään häpeän kynnys ja ideoidaan silti ja kokeillaan silti.
Jos halutaan luoda uutta pitää uskaltaa ehdottaa tyhmiä ja outojakin ideoita. Kun uskaltaa ehdottaa usein ja toistuvasti välittämättä siitä, että mukaan osuu hassujakin, voi olla varma että mukaan sattuu myös helmiä ja timanttejakin.
Pitää myös uskaltaa tehdä asioita, joita ei vielä osaa ihan mestaruussarja tasolla. Tehdään juuri sitä, missä luulimme olevamme huonoja. Ehkä epäonnistumme ensin. So what? Kokeilemalla uudelleen ja harjoittelemalla voi tulla ensin siedettäväksi tai kovalla työllä vaikka mestariksi. Jos kuvittelet, että mestari on syntynyt mestariksi on harhaluulo. Kaikki mestarit ovat aloittaneet huonosta suorituksesta. Jos ei tee ensin huonoa, ei voi koskaan tulla hyväksi. Mestaruus lähtee aina siitä, että on ensin harjoittelija, kokeilija ja amatööri. Sama toimii kaikessa: Jos ei kirjoita huonoa blogia ei voi kirjoittaa hyvääkään. Jos ei maalaa huonoa taulua ei voi maalata hyvääkään. Vain änkyttämällä ensin muutama asiakassoitto voi tulla myyntityö sujuvaksi sen sijaan, että menee uskomuksen taakse, etten ole oikein myyntityyppiä. Vain tekemällä jotain ensin huonosti voi tulla mestariksi. Eipä me osattaisi edes kävellä, jos emme olisi sitkeästi nousseet kaatumisen jälkeen.
Mikään ei muuten ole motivoivampaa ja innostavampaa kun se, että onnistuu siinä asiassa, jossa joku ei uskonut sinuun tai minkä luulit olevan mahdotonta.
Suomi on perinteisesti enemmän virhe- kuin kannustamisen kulttuuri. Jätämme usein kehut sanomatta. Meidän on tehtävä vahvasti työtä sen eteen, että muutamme kulttuuria ja vahvistamme ideoivaa kokeilevaa kulttuuria, jossa epäonnistuminen on itsessään jo onnistuminen.
Opit yhteenvetona:
- Tarkastellaan omia uskomuksiamme ja uskallusta tehdä huonoa. Mitä enemmän uskallamme tumpeloida sen enemmän saamme mahdollisuuksia oppia ja saavuttaa uusia asioita
- Tarkastele myös omaa suhtautumistamme toisiin: lyttäämmekö vai kannustammeko. Saatko toiminnallasi ja reaktioillasi aikaan kulttuurin, jossa kannustetaan uuden kokeilua vai virheiden pelkoa.
- Virheet, mokaaminen, tumpelointi, töpeksintä tai suorastaan totaalinen munaaminen voi siis olla lahja, valtava mahdollisuus ja uuden oppimisen ja menestymisen kynnyskysymys.
Maarika Maury. Kirjoittaja on Kissconsulting Oy:n toimitusjohtaja ja uskoo epäonnistumisen mahdollisuuksiin tuottaa onnistumisia.
Lokakuun 13 päivä vietetään Kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Teemapäivä on muistutus epäonnistumisen tarjoamista mahdollisuuksista, oppimiskokemuksista ja miten tulla sinuksi myös totaalisen itsensä munaamisen kanssa ja muistutus siitä epäonnistuminen on ok.
Comments are closed.