Aidat ja aidanseipäät

Strategiaa työntekijöiden kesken kuvaillaan usein kapulakieliseksi, tylsäksi, mitäänsanomattomaksi ja epämääräiseksi. Usein myös turhaksi. Uskon, että strategian ympärillä leijuva usva hälvenisi, jos kaiken maailman termien turhanpäiväiselle viljelylle pantaisiin stoppi. Tärkeää on että kaikki tietäisivät mistä edes on kyse.

Muistan konsulttiurani ensimmäisen strategiatyön. Olin menossa valmentamaan erään pörssiyhtiön johtoryhmään. Minulle oli annettu tavoitteeksi auttaa yritystä varmistamaan strategian käytäntöön vienti. Hämmennyksissäni pyörittelin papereita, joita oli aikamoinen nivaska: mitä minun pitää tässä auttaa viemään käytäntöön? Mikä on se strategia tässä kapulakielisessä viidakossa?

Uskalsin vihdoin kysyä johtoryhmältä pari pahuksen tyhmää kysymystä ja lähdin ihan perusteista. Mitä tarkoitatte visiolla? Entä strategialla? Missiolla? Pieni kierros paljasti, että korkeasti koulutetulla porukalla oli kyllä jokaisella käsitys molemmista aiheista, mutta käsityksiä vain oli yhtä monta kuin nuppia pöydän ääressä.

Ei se kyllä ihme olekaan: kun tutkii alan kirjallisuutta tai osallistuu alan koulutukseen, niin kaikenkarvaisiin määritelmiin sotkeutuu kuin kärpänen hämähäkin verkkoon. Jokainen, joka strategiasta puhuu, voi kirjallisuudesta valita ihan omat käsitteensä. Pahinta on se, että yritykset käyttävät usein strategioita laatiessaan montaa eri viitekehystä  – ikään kuin varmuuden vuoksi. Varmaa tällaisessa varmistelussa on vain se, että puurot ja vellit menevät varmasti sekaisin.

Ensimmäinen tavoite strategiatyössä on erottaa aidat ja seipäät toisistaan ja saada luotua yhtenäinen käsitys siitä, mitä käytetyt termit oikeastaan tarkoittavat. Tämä vaihe on erittäin tärkeä, ja se on käytävä juurta jaksaen läpi johtoryhmätasolta lähtien. Siinä vaiheessa, kun strategiaa viedään henkilökunnan työarkeen, on todellakin itkun paikka, jos johtoryhmäkään ei tiedä, mitä ollaan viemässä ja minne. Jos pohjatyö on levällään kuin jokisen eväät, ei ole ihme, että kahvihuoneissa pyöritellään silmiä: Johtoporukka se taas puhuu potaskaa ja tärkeilee ympäriinsä tajuamatta itsekään, mistä puhuu. Kun strategiat, ydinosaaminen, missiot ja kilpailuedut kaikuvat tyhjänä sanahelinänä ilmassa, on helppo palata sorvin ääreen olkapäitä kohauttaen ja jatkaa niin kuin ennenkin.

Strategian määrittelyssä on vallalla kaksi hyvinkin erilaista linjaa: tarkoitetaanko strategialla a. sitä, missä bisneksessä ollaan ja miten siinä voidaan tehdä pesäeroa kilpailijoihin vai b sitä, mitä yrityksessä halutaan muuttaa ja miten visio voidaan saavuttaa. Joskus taas strategiaksi saatetaan tituleerata myös koko strategiatermipakettia: missio, visio, strategiset painopisteet ja arvot. Termistöön kuuluu monta kohtaa, jotka usein menevät myös keskenään sekaisin. Seuraavat erottelut on syytä tarkistaa termistön välillä.

1. MITÄ Liikeidea: missä bisneksessä ollaan ja mitä yritys tekee

2. MIKSI Missio: mikä hyöty meistä on asiakkaalle, mikä on suurin tehtävämme?

3. MINNE Visio: minne ollaan menossa?

4. MITEN (Mitä muutetaan) Strategiset muutosalueet? Minkä pitää muuttua.

5. TOIMINTATAPA (tai arvot) viittaavat jokapäiväisiin valintoihin yrityksessä.

Työntekijöille nämäkin on selitettävä selkeästi ja yksinkertaisesti niin että varmistetaan että kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Virallisia termejäkään ei aina tarvitse käyttää. ”Minkä muuttamiseen nyt keskitytään”, voi kertoa kansantajuisemmin sen, mistä on kyse.

Eikä kaikkia termejä ja tasoja aina edes tarvita. Mitä enemmän on termejä paketissa, sen hämäräperäiseksi asia kehkeytyy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta se sääntö ei päde strategiaan. Mitä isompi käsitearsenaali ja mitä enemmän strategiatasoja, sen varmemmin kukaan ei tiedä mitään.

Otetaan esimerkki: Jos visiona on olla Suomen paras pankki, on syytä erotella se, millä keinoilla sitten voidaan olla se Suomen paras pankki esimerkiksi palvelulla. Jos taas visiona on olla vaikkapa Suomen paras asiakaspalveluyritys, niin on loogista satsata palveluun. Erillistä strategiamääritelmää ei oikeastaan tarvita, koska visio sisältää jo keinot. Jos visiona on olla alan täsmällisin toimija, niin ei muuta kun vain täsmällisyyttä edistämään.

Tärkeintä on, että ihmiset ymmärtävät mistä puhutaan ja tajuavat miten toimia. Ohjenuoraksi: vähän ja ymmärrettävästi!