Suomalaisilla työpaikoilla mokailu ja virheiden tekeminen ei ole suotavaa. Potkut ovat häpeä. Puhumattakaan konkurssista. Elämme kulttuurissa, jossa sen tehneet ovat vaarassa menettää ykkösluokan kansalaisuuteen oikeuttavan jäsenkirjansa.
Jos jätetään lääkärit, kirurgit ja lentokapteenit laskuista, voitaisiin mokailuihin töissä suhtautua rennommin rantein. Virheiden väistely ei liity pelkästään potkujen tai konkurssin pelkoon. Sillä on myös lievempiä ilmenemismuotoja.
Mokailuihin voitaisiin suhtautua rennommin rantein.
Esimiesten, ylimmän johdon ja HR:n touhuja lähes koko työuran seurattuani mokaamisen välttely on tullut minulle tutuksi. Varsinkin kaikki, mikä työpaikoilla vaatii suunnittelua ja projektointia, tuntuu edellyttävän myös pitkää hieromista pienessä piirissä: ”Tätä ei kannata munata, tehdään se siksi huolellisesti ja rajatulla ryhmällä, jota voi hallita.” Tyypillistä on tiedottaa suunnittelun aloittamisesta, mutta suurten joukkojen osallistamista ei harrasteta. Muun porukan mukaan ottaminenhan olisi ilmiselvä merkki siitä, että ydinryhmä ei osaa hommaansa vaan turvautuu muiden apuun.
Tyypillistä on tiedottaa suunnittelun aloittamisesta, mutta suurten joukkojen osallistamista ei harrasteta.
Pitkän suunnittelun jälkeen lopputuotoksen pitää olla ykköslaatua. Asioita värkätään sermin takana pitkään ja hartaasti ikään kuin tarkoituksena olisi saada aikaan jotain niin priimaa, että ainoastaan sivistymätön moukka uskaltaa sitä arvostella.
Tarkennetaan vielä muutamalla esimerkillä.
Mokailun välttely vaivaa mm. HR:ää. Se tulee esiin HR:n reviirille kuuluvien työolojen ja johtamisen kehittämisessä. Niiden nimissä laaditaan prosesseja ja toimintaohjeita. Pääasiassa omin voimin. Omassa huoneessa. Eristyksissä. Ulos tullaan laajan, mutta täydellisen kuvauksen kanssa, johon ei pitäisi olla mitään lisättävää vaan kaikki erikoisspesiaalitapauksetkin on otettu huomioon.
Mokailun välttely vaivaa mm. HR:ää.
Toinen alue on tuotekehitys. Lopputuotetta tai palvelua hiotaan, hinkataan ja kiillotetaan. Tätä tehdään niin kauan, että lopulta aika on saattanut ajaa sen ohi tai se ei osu asiakastarpeeseen. Tuotetta ei vaan kerta kaikkiaan uskalla testata kovin varhaisessa vaiheessa – vaikka siitä saattaisi olla hyötyä. Kelvoton tuote tulisi nimittäin tapettua hyvissä ajoin. Niinhän tehdään esimerkiksi pelien kehityksessä jatkuvasti.
Tuotetta ei uskalla testata kovin varhaisessa vaiheessa,
vaikka siitä saattaisi olla hyötyä.
Kolmas esimerkki tulee asiakaspalvelusta. Palautteisiin reagointi on kirjavaa. Reklamaatiosta rekyylinä tullut vastine saattaa tuntua siltä, että vika onkin itse asiassa ollut asiakkaassa – mitäs meni kiusaamaan toimittajaa jonninjoutavalla kitinällä.
Virhettä ei myönnetä reilusti ja pyritä korvaamaan aiheutettu mielipaha.
Virhettä ei myönnetä reilusti ja pyritä korvaamaan aiheutettu mielipaha. Johtaminen saa kunnian toimia neljäntenä esimerkkinä. Muun porukan mielipiteiden kysyminen on esimiehelle pelottavaa. Pomonhan pitäisi tietää ja osata kaikki. Ei saa antaa mielikuvaa, että valtaa valuu muille. Johtajien asenteista ja käyttäytymisestä voi päätellä, että kuuntelua pidetään heikkouden merkkinä.
Liikkeenjohdossa ja työelämässä olisi opittavaa kamppailulajeista.
Niissä mokaaminen on terveellistä. Se vie eteenpäin. Osaaminen kehittyy tekemällä virheitä ja oppimalla niistä. Liikkeenjohdossa ja työelämässä olisi opittavaa kamppailulajeista.
Harrastan brasilialaista jujutsua* (BJJ**). Se on kamppailu- ja itsepuolustuslaji, jonka alunperin brasilialainen Gracie-suku kehitti perinteisestä japanilaisesta jujutsusta. Hallitsevia ovat maataistelutekniikat, erityisesti erilaiset lukot ja kuristukset.
Tässä muutama lajista saamani mentaalipuolen opetus. Olen muuntanut ne myös työelämään ja johtamiseen soveltuvaksi.
1. Myönnä, ettet tiedä kaikkea. BJJ:ssä erilaisia tekniikoita on valtava määrä. Se tekee nöyräksi, mikä onkin lajin ensimmäinen opetus. Kun luulet hallitsevasi suurinta osaa tilannemuuttujista ottelussa, saat nenillesi: kun sparraat treenikaverisi kanssa omalla salillasi tai käyt kisoissa ottelemassa, huomaat, että et hallitse niistä promilleakaan. (Miten hyödynnän tätä työelämässä eli Lesson learned -puhetta itselle: Aina ei tarvitse olla työpaikalla se, joka sanoo viimeisen sanan. Älä huuda tai sorru johtajana vain määräilemään, koska ’minä päätän’. Ihmisten kunnioituksen saa kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut heistä.)
2. Kunnioita vastustajaasi/treenikaveriasi. Laji itsessään herättää kunnioitusta. Samaa tulisi tuntea omia vastustajiaan ja kaikkia muita harrastajia kohtaan. Vaikka sinulla olisi salin korkein vyöarvo, pöyhkeilyyn ei ole varaa. Aina on jossain muualla joku, joka on sinua parempi. Ja: treenikaveria ei missään olosuhteissa koskaan ikinä vahingoiteta tarkoituksella. Häntä ei voi käyttää oman vihan tai ylipäätään minkään muidenkaan patoumien purkamiseen. (Lesson learned -puhetta itselle: Seuraa, mitä kilpailijat tekevät ja miten asiakkaat käyttäytyvät. Perehdy asiakkaan ajatusmaailmaan kysymällä ja kuuntelemalla tätä. Älä rakastu omaan tuotteeseen tai palveluun vaan keskity asiakkaan ongelmien ratkaisemiseen. Verkostoidu ja jaa asiantuntemustasi – myös ilmaiseksi, sillä sitä kautta saat myös enemmän itse. Ja muista, että työpaikka ei ole mikään terapiaistunto.)
3. Altista itsesi virheille. Jos et halua kokeilla mitään uutta, et kehity. BJJ:lle tyypillistä on, että opittuja tekniikoita kokeillaan sparrissa. Silloin väistämättä ajaudutaan omalle epämukavuusalueelle ja altistutaan epäonnistumisille. Sama toistuu koko ajan. Myös omia vahvuuksia koetellaan jatkuvasti. Kokeilemalla ja sparraamalla eri tasoisten kamppailijoiden kanssa selviää, mikä toimii, mikä ei ja mitä puutteita omissa tekniikoissa on ja niitä pääsee kehittämään edelleen. (Lesson learned -puhetta itselle: Tee päätöksiä! Jos toimit johtajana, päätä mihin ollaan menossa ja miten sinne päästään. Valitse strategia ja sano se ääneen. Ja joo, kyllä, kaikkiin päätöksiin ja valintoihin liittyy aina se riski, että ne osoittautuvat vääräksi. Et voi varmistella seuraavaa urasteppiä pelaamalla varman päälle ja väistelemällä päätöksentekotilanteita. Firma ei ole sinun urasi edistämistä varten.)
4. Ole valmis myöntämään tappiosi. Jos häviämisen pelko hallitsee treenaamistasi, et edisty. Jos haluat voittaa jokaisen sparrin ja harjoituksen, kamppailet todennäköisesti hyödyntäen vain omia vahvuuksiasi etkä anna itsellesi mahdollisuutta tehdä virheitä. Häviämisen pelosta tulee vähitellen ylitsepääsemätön. (Lesson learned -puhetta itselle: Turha koittaa olla väkisin oikeassa. Se tulee kalliiksi. Opettele myös sanomaan ’ei’ ja tarvittaessa luopumaan siitäkin, mistä alunperin olit äärimmäisen innoissasi ja panostit siihen paljon.)
5. Hengitä. Jos BJJ:ssä tai ylipäätään missä tahansa kamppailulajissa matsin tai sparrin aikana unohdat hengittää, alat puuskuttaa tai jännität kroppaasi koko ajan, noutaja tulee nopeasti. Tämä koskee erityisesti kokemattomia treenaajia. Tärkeää on oppia säästämään energiaa, rauhoittua, hyödyntää vastustajan liikkumista, painovoimaa, tekniikoita jne. (Lesson learned -puhetta itselle: Keskity pariin asiaan kerrallaan. Pysähdy välillä. Puhkaise kiireen kupla. Rentouta itsesi. Fiilistele. Tee joskus se, mikä tuntuu hyvältä, äläkä toimi aina järkiperustein.)
6. Löydä oma tyylisi. Jokainen voi löytää itselle parhaiten sopivat tekniikat. Oma ruumiinrakenne, voimataso, notkeus ja jäntevyys muun muassa vaikuttavat siihen, mitkä tekniikat alkavat tuntua sopivimmilta. (Lesson learned -puhetta itselle:Erotu massasta. Valitse, missä asioissa haluat olla asiantuntija. Ole oma itsesi.)
7. Kysy kokeneemmilta. Aina kannattaa kysyä muilta neuvoja. Kokeneemmat auttavat mielellään. He ovat jo aiemmin kulkeneet sillä polulla, jonka alkupäässä itse vasta olet. BJJ:ssä usein treenien vetäjä aloittaa kysymyksellä ’onko kysymyksiä’. Esimerkiksi omat treenikaverini ovat pääsääntöisesti minua kokeneempia ja nuorempia. Kysyminen vaatii nöyryyttä, mutta sen taustalla on kova halu oppia ja kehittää omaa osaamista. (Lesson learned -puhetta itselle: Kysy kokemuksia muilta ikään katsomatta. Pyydä mentoreiksi ihmisiä, jotka ovat kokeneet tai tehneet jos sen, mitä sinä vasta suunnittelet.)
Mitä jos vuosittaisen kehityskeskustelun yhtenä kohtana esimies kysyisi, mitkä olivat tärkeimmät mokasi edellisellä kaudella ja mitä opit niistä? Ja sinä voisit huolettomasti kysymykseen vastata.
Kuva: @voikukkajj, käytetty Prisma-taidekuvaeditoria
Jaana Kettunen
Kirjoittaja toimii Kissconsulting Oy:ssä Yksinkertaistajana. Jaana on keskittynyt asiakasprojekteissaan muuttamaan yritysten, kuntien ja kaupunkien strategiat ihmisten konkreettisiksi teoiksi. Strategiat yksinkertaistetaan, ne viestitään ja ihmisiä valmennetaan toimimaan niiden mukaan. Twitterissä @KettunenJaana, Instagramissa @jaanakettu, Snap: jaanakettu. Jaanaan voit ottaa yhteyttä WhatsAppissa ja p. 040 169 7730 sekä sähköpostitse jaana.kettunen@kissconsulting.testisivu.com
Comments are closed.