Katkelma teoksesta Hoppu on Hanurista: Maarika Maury, Tuomo Meretniemi ja Jaana Tuomila.
Kiireisen työelämän ja puhumattakaan kiireisen syömisen, pikalounaiden tai niiden väliin jäämisen keskellä haluan, että jouluateria olisi pitkä ja harras, sellainen italialaistyyppinen. Pöydässä syödään pitkään ihania alkupaloja, pidetään taukoa ja jutellaan. Kun ruoka on tasaantunut, voidaan siirtyä pääruokaan ja taas sitten pitkän ajan kuluttua herkuttelua jatketaan jälkiruoalla. Pöydässä on puheenpölinää ja innostunutta joulupukin odotteluaikaa.
Menimme joulunviettoon anopin luo, joka on tunnetusti rivakka käänteissään. Anopin ennätys jouluaterian nauttimisessa oli 23 minuuttia – alkupalasta jälkiruokaan. Ja ennätyksestä haluttiin pitää vuodesta toiseen kiinni kynsin hampain. Kaikki ladattiin yhtä aikaa pöytään ja lapsia ei missään nimessä vaadittu tai edes toivottu istuvan hetkeä pidempään joulupöydässä. Pöpero naamaan ja lupa poistua. Sama toistui joululahjojen avaamisessa. Jokainen repi lahjansa auki vimmaisella tahdilla yhtään nauttimatta tunnelmasta, omista lahjoistaan, saatikka sitten muiden lahjoista. Yritä siinä sitten kasvattaa lastasi yhteisöllisyyteen tai hitaaseen nautinnolliseen jouluruokaan ja joulurauhaan.
Omilla jouluvuoroillani yritin muuttaa kiivaasti kulttuuria. Laitoin tahallani lanttulaatikon liian myöhään uuniin saadakseni hieman pidemmän tauon alkupalan ja pääruuan väliin. Tästä tuli kyllä anopilta kyytiä.
Yritin niinikään tuoda käytännöksi oman lapsuuteni perinnettä, että jokainen lahja avataan erikseen koko seurueen seuratessa. Tähän ei kuulemma mukulat pysty. Uskalsin olla eri mieltä. Olin itse sisarus -ja serkus sarjasta vanhin ja meillä homma meni niin, että aina nuorin sai aloittaa. Näinpä siis minä sain olla lapsista viimeinen. Aina uuden serkun syntyessä odotusaika piteni. Samalla kuitenkin odotuksen jännitys parani. Sisarusten ja serkkujen avatessa lahjojansa odotin omaa vuoroani jännittyneenä, mutta samalla iloiten toisten saamien joululahjojen tuomasta riemusta. Tämä odottamisen taidon nautinnollisuus on säilynyt tähän päivään asti.
Joulu on aikaa, jolloin kiirettä ei tarvita, eikä oikeastaan edes sen valmistelussakaan. Muista, että kaikki on riittävän siistiä, riittävän hyvin ja riittävän valmista. Siivouksen ja ostokset voi myös tehdä levollisesti ja hyvällä mielellä. Tärkeää on levollinen mieli, joulun tuoksu, hyvä kirja, herkkuja suunpielelle, odotusta ilmassa, hymyjä suunpielissä, ilon kokemista, ilon jakamista, toisen ilon iloitsemeisesta: niitä kaikkea toivomme sinulle joulun valmisteluun ja joulun päiviin.
Maarika Maury, Kissconsulting toimitusjohtaja, joka rakastaa kiireettömiä jouluja.
Comments are closed.