Yrittäjä päättää pitkän uran jälkeen kasvaa. Uskaltaa. TE-toimistosta tarjotaan aktiivisella myyntityöllä pitkäaikaistyötöntä avuksi. Kerrotaan, että saat tukea ja houkutellaan yrittäjää kasvamaan. Yrittäjä päättää uskaltaa. Hakemukset sisään. Lupa saadaan. Ja työ alkaa iloisesti. Yrittäjä on kokematon ja eikä oikein tiedä, miten hakemusten ja työllistyjän kanssa toimitaan. Lomake tuntuu heprealta. Pyytää rekrytoitua ottamaan selvää, miten hakemusten kanssa toimitaan. Henkilö soittaa toimistolle ja saa ohjeet aikataulusta.
Yrittäjä saa kirjeen, että hakemus on kolme päivää myöhässä. Yrittäjä oli luullut, että oli laittanut hakemukset 27 päivää etuajassa. Väärinymmärrys. Todellakin.
Tuki, joka oli jo myönnetty, yhtäkkiä evättiinkin. Yrittäjälle iskee paniikki. Kasvua ei ole vielä tullut riittävästi ja aluksi luvattu, mutta nyt puuttuvan tuen takia ei riitä omaan palkkaankaan rahaa. Onhan uusi rekrytointi tuottanut kuitenkin monenlaisia kuluja.
Yrittäjä tekee valituksen: uskoo järjen voittavan, olisihan kielteinen päätös järjetön kaikista näkökulmista katsoen. Yrittäjä joutuu yhtäkkiä isoon ahdinkoon ja työntekijä, joka on ollut pitkäaikaistyötön, joutuisi irtisanotuksi. Yhteiskunnan kulut nousisivat. Odotellessa työn teho vähenee. Sekä työntekijällä ja yrittäjällä. Päätös kestää ja kestää. Valittamisesta koitui laiha lohtu. Yrittäjä sai 250 euron valitusmaksun ja oppi nopeasti, ettei Suomessa kannata valittaa – ei edes järjettömyyksistä.
Yrittäjä olisi halunnut yrittää. Kasvaa, ja palkata työntekijänkin. Takapakki kuitenkin oli liian suuri aloitusvaiheessa. Uupuva jo myönnetty tuki ja tästä koituva ahdinko aiheutti sen, että yrittäjä joutuikin irtisanomaan työntekijän. Ei saanut uutta työtä. Tulevaisuuden toivo paremmasta elämästä häipyi ja hyvältä näyttänyt työllistymismahdollisuus muuttuikin nopeasti ilosta masennukseksi. Elämä palautui totuttuihin uomiinsa ja työllistyminen näyttää jotakuinkin epärealistiselta. Kallista yhteiskunnalle. Yrittäjälle, kun ei ollut työntekijää, ei kasvukaan ollut mahdollista ja nekin kasvun verorahat jäivät yhteiskunnalta saamatta. Entä jos yrittäjäkään ei jaksa enää yrittää?
Voisiko byrokratian rattaat olla ennemminkin se veturi tai helpottava apuri, eikä niin, että se vie vaikeusasteillaan yrittäjältä jalat alta. Tavoitehan tässä oli kuitenkin kovin yksinkertainen: kasvaa ja työllistää. Miten siitä onkin voitu tehdä niin monimutkaista. Jos tämä prosessi olisi helpompaa, meillä olisi kaikilla asiat paljon paremmin. Kapulakieliset säännöt ja hepreankieliset lomakkeet pitäisi olla niin helppoja, etteivät ne olisi esteenä. Tärkeintä olisi kai terve järki eikä virheistä rankaisu.
Maarika Maury
Kirjoittaja on yksi Kunnat kuntoon -kirjan kirjoittaja, joka ihmettelee suomalaista byrokratiaa. Unelmoi yhteiskunnasta, jossa säännöt ja lait ryhdittävät tekemistä, mutta myös inhimillisiä virheitä voidaan terveellä järjellä ratkaista. Ainakin, jos päätöksen lopputulos ei ole kenenkään etu – ei yhteiskunnan eikä ihmisen. Tarina on tosi, ehkä arkipäiväinenkin byrokratian viidakossa
Comments are closed.